sadunsuikkaajan

c/o ikuisten satulapsien

KIRJAKORI 2012 NÄYTTELYPOIMINTOJA 15. toukokuuta 2013

Sadunsuikkauskauden päätepisteeksi viivyin Lastenkirjainstituutin seminaarissa maaliskuussa vinkattujen, mainittujen, suositeltujen ja vilauteltujen, vuoden verran kypsyneiden lasten- ja nuortenkirjajulkaisujen parissa.

Alkupaloiksi silmäilin eteisaulan ”kulinaristipöytää”, josta nappasin hyppysiini Riina Katajavuoren kirjaileman, Erika Kallasmaan ja Anne Vaskon askarteleman & valokuvaaman pahvikirjan Onerva kokkaa (Tammi). Tekstiä oli, tietoisesti toki, hyvin niukasti, eikä se tuottanut ikäiselleni mitään tavanomaisesta puheenparresta poikkeavaa oivallusta. Myöskään sinänsä hauskat huovista, napeista, spagettinyöreistä ynnä muista tarpeista kootut kuvat Onerva-hahmosta välineineen tai hänen kokkaamistaan aidoista aineksista sommitellut asetelmat eivät olleet niin herkullisia kuin olisi voinut toivoa. (Mieleeni putkahtivat ne muutamat vekkulit, hihkut ja veden kielelle herauttavat valokuvagalleriat ketjusähköposteissa, joita sain vuosi, pari sitten — alkujaan Japanista tai Thaimaasta… Lienevätkö vaikuttaneet kuvittaja-askartelijaan..?)  Sen sijaan Pikku Päkän purjopäivän (Lasten Keskus) l. Kaisa Raittilan kerronta Matti Pikkujämsän (vahaliitu-?)piirroskuvituksin nappasi sadunkertojan mukaansa. Tämän lainaisin satutuntipurtavaksikin! Taskukokoisen käännöskirjan Prinsessan kekkerit (teksti Gaby Goldsmithin, kuvitus Karen Sappin. Gummerus), voin uskoa esikoulu- ja ala-asteikäisille pikkuprinsessoille käyttökelpoiseksi kulutettavaksi: aluksi luetaan satu prinsessasta, joka saa kekkerit järjestettäväkseen, ja sitten valitaan sopiva kestiherkkuresepti kirjasen loppuosasta valmistusohjeineen. ”Kuningataräitejäkin” taidetaan tarvita ainakin aloittelevien kokkien avuksi, ja tämä pieni prinsessapaketti inspiroi siihen mainiosti, sillä kirjaa myydään vain minikokoisen posliiniastiaston kera.

Selailtuani monituiset käännös- ja kotimaiset sarjakuvajulkaisut koetin tehdä selkoa kotimaisten lastenkirjojen kavalkadista. Kirjat olivat avustavasti ryhmiteltyinä esittelypöydällä, joten aluksi mahdottomalta tuntunut tehtävä, olihan siinä kymmeniä, jollei sadan kirjan kakku, helpottui. Valintani ohjautuivat joko aiempien tuntumien tai tematiikan impulssista.

Palkitun Aleksander Lindebergin kuvittaman Yrjö Kokon klassikon Pessi ja Illusia (WSOY) näen kokonaisvaltaisena taide-elämyksenä kenelle tahansa, siten mainiona tarinana perheenkin yhdessä jaettavaksi. Kuvituksen niukka värimaailma ehkä kaipaakin juuri yhdessä ääneen lukemista ja kuuntelemista sekä herättävää pohdintaa — seikkailua. Vastaavaan taidekoriin kuuluu myös Kaarina Helakisan Annan seitsemän elämää, jonka osin abstraktis-koristeellinen, graafinen kuvitus voi myös kaivata kertojaääntä pidättelemään lapsen/ nuoren sadun piirissä, sen verran mystinen tunnelma sivuilla vallitsee… Tekstistä poimimani lauseenparret vain lisäävät arvoituksellista tunnelmaa (Mirkka Eskosen kuvitus taiteen maisterin opinnäytetyönä Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmassa. (Tallinna Raamatutrükikoja/ Weilin + Göös).

Piruparka ja Talviparatiisi—Fanstackarn och Vinterparadis on puolestaan taidegraafikko Jaana Erkkilän kokonaistuotos (Länsirannikko—Västkusten), jossa pohditaan Hugo Simbergin peikkopirun hahmon juuria ja syntymätarinaa, jotka pukeutuvat heti johdannon jälkeen sadun muotoon (tarinaa on iskenyt myös kokkolalainen perinnemies, eläintentäyttäjä, kirjaston käyttäjä :O). Grafiikantöinä toteutettu kuvamaailma on hienon herkkä ja arvoituksellinen; teksti painettu vuoroin suomeksi, vuoroin ruotsiksi ja vielä englanniksikin. Kyseessä lienee lahjakirja myös kiinnostuneelle matkailijalle.

Perinnesatujen paikkaa puolustamaan sopii Marja Simolan selkokielinen, Leea Simolan kiehtovin ääriviivapiirroksin kuvittama Miten joutsen sai mustat jalat (Pieni Karhu), jossa kerrotaan parin sivun mittaisia, usein säkeistömuotoon ryhmiteltyjä kansansatusia vuoroin meiltä kotiperinteestämme, vuoroin muualta — aina Afrikasta asti. Ilokseni löysin myös intiaanitarinan, jotka saavat aina korvani herkiksi ja pohdintamyllyni pyörimään. Löytyisikö tälle sisarteosta, (suullisia) perinnesatujahan piisaa ties kuinka monen kirjasen verran..? Auringon tytär/ Beaivvi nieida — saamelaisia satuja (Mäntykustannus Oy) taas osoittautui lukuisten eri tekniikkaa käyttävien taiteilijaopiskelijoiden kuvittamaksi, Elina Helander-Renvallin kirjaamaksi saamilaismyyttien ja -mytologiain johdannoksi tai tutustumisretkeksi, joka paitsi kertoo muutaman tarun, myös selostaa eri hahmojen olemuksia, syntyä ja elämää. Eri kuvitustyylit saavatkin oikeutuksen, kun kyseessä ei ole koherentti fantasia vaan kompakti kronikka.

Useamman illan, jopa kuukauden mittaiseksi iltasatumatkaksi uumoilisin Sonya Paripskayan kertomaa, Sergei Zlenkon realistis-fantastisin maalauksin kuvittamaa, ”A4 ja risat -kokoista” Taikatarinaa (Lampshade in Green), usean luvun seikkailua, joka kiehtoi minua juuri ”sadunkultaisella” värimaailmallaan. Jo kansikuvastakin ilmeiseksi käyvien päähahmojen eli sisarkolmikon, heidän kohtaamansa taruhahmon sekä monivaihesen juonen voisi toivoa vangitsevan varhaisteinin matkaansa, mikäli kerronta on ainakin yhtä onnistunutta kuin kuvitus. Tästä kirjasta palaa mieleeni ne aina jännittävät matkat, joita tein teininä Richard Dubelmanin Holly Hobbie kadonnutta etsimässä -romaanin parissa..!

Huomaan tarttuneeni kuvallisimpiin esityksiin jo ennen kuin siirryin varsinaisten ”kotimaiset kuvakirjat” hyllyjen ääreen, mutta sellainen on sadunkertojan mieleni… Eräänä seesteisenä kevätyönä jo luinkin herkällä puuväri- ja naivististyylillään lastenkirjapiirit valloittaneen Marika Maijalan kuvittaman Essi Kummun kirjan Puhelias Elias (Tammi), jonka inspiroimana katsastin sekä pitkämallisen kuvakirjan Sylvi Kepposen kirjekaveri (Otava) että Lunta sataa, Lupo! (WSOY). Edellinen edustaa kolmatta Juha Virran kirjoittamassa sarjassa ja sen kuvat toivat hyvinkin mieleen Eliaksen kaupunkimiljöön. Maijalan kuvituksessa on vangitsevan herkkä, oma ulottuvuutensa, kuitenkin todellisuutta kiinteästi liippaava ja siten helposti omaksuttava 🙂 Lupo on puolestaan Maijalan yhdessä Réka Királyn kanssa toteuttama, visuaalisia oivalluksia herättelevä ja totuuksia kyseenalaistava, pahvisen tukeva kurkkauskirja, jonka kuvitus hyödyntää ns. pala- & sommitelmatekniikkaa. Kumpainenkin kirja kutsuu mukaansa seikkailuun, joko runsaamman tai niukemman tekstikerronnan kera.

Hienostuneen tyylikkääksi taidekirjaksi koin Lena Frölander-Ulfin graafis-dekoratiiviseen tyyliin kuvittaman uusintapainoksen Zacharias Topeliuksen ikiviisaasta klassikosta Adalminas pärla (Söderströms) Adalmiinan helmi (Teos). Jo suomennoskin pyrki ”täydellisyyteen” ollen Asko Sahlbergin käännöskäsialaa. Tämän tahdon lainata ja jos suinkin, lukea lapsille — jo tutkiakseni heidän reaktiotaan tyyliteltyihin, kuitenkin yksityiskohtia ja herkkiä, halaistuja värejä tarjoaviin kuviin. Annika Rautoman jambista runojalkaa kätevästi käyttävän Karmela Kamelin (Fontana Media, Karin Nordbergin akvarellikuvin) olin herkässä lainata mukaani, mutten sittenkään: tänään satusijan kertojan kassissani vei Finlandia Jr -palkittu Christel Rönnsin kuvittama ja kirjoittama Det vidunderliga ägget (Schildts & Söderströms). Paitsi että uteliaisuuteni kirjaa kohtaan oli herännyt jo seminaarivinkin pohjalta, Rönnsin nimi on jäänyt lähtemättömästi mieleeni ensimmäisen suomalaisen käsikirjoitusmaikkani Iiro Küttnerin kirjoittaman tarukirjan Taljantti, lempeä jättiläinen, kuvittajana 😉 Kiinnostukseni vain kasvoi, kun luin kuvittajana ensisijassa kunnostautuneen Rönnsin haastattelun Koiramme –lehdessä (no 12/13, Suomen Kennelliitto). Kun näin konkreettisesti, miten vinkeästi taitelijan kynänjälki ja värit tuovat sadun tapahtumat eteeni, oli valinta selvä. Myös haastattelussa paljastunut tarinan todenpohjaisuus ja omakohtaisuus on myös havaittavissa ;O

Det vidunderlig ägget Napero FinlandiaEn voine myöskään unohtaa Esko-Pekka Tiitisen kertomaa, Nikolain Tiitisen realistis-fantastisesti maalaamaa tarinaa Jätti ja Jänöset (Tammi), kertoohan se jänisyhdyskunnan ja ihmisjätin ensin hätkähdyttävästä, mutta sitten yhä likeisemmät käpälänsijat alleen löytävästä kohtaamisretkestä… oletettavasti liikauttavasti!

Runohyllyltä” kurkistelin sekä Jukka Itkosen riimittelemien ja Virpi Pennan kuvittamien runojen Sanamaahan (Kirjapaja), Eppu Nuotion sana- & ajatusleikillisiin, Linda Bondestamin metkoin mönkiäisin askartelemiin Papu-Piilokas — ötökkäriimeihin (Otava) että Hannele Huovin lämminhenkisesti loruttelemaan, Karoliina Pertamon kuvittamaan Ihme juttuun (Kirjapaja). Näihin kaikkiin tullen vielä tutustumaan, näitä kaikkia mutustamaan, toivottavasti lorulastenkin kanssa..!

Suomenkielisistä lasten- ja nuortenkirjoista ulkomaisille lukijoille ”käännetyistä näytekappaleista” osui katseeseeni tietysti ensinnä Markus Majaluoman kirjoittama & kuvittama Tato, w studni nie ma wody! (BONA Wydawnictwo, Polska/ Puola ;), eli Isä, ostetaan kesämökki! (WSOY). Olettaen, että tämä ei ollut ensimmäinen Majaluoman sarjasta puolaksi pyöräytetty, löytyykin puolalaiskustantajan suomennuttamana kaikkiaan viisi ”Isukki..!” -kirjaa. En malttanut olla testaamatta, miten kerronta puolaksi taipui… Taipuuhan se, Iwona Kiurun taidolla, osuvastikin!

Tässä kohdin voinen todeta, että Rönnsin veitikkamaisesti elämän hienosäätöjä havainnoivat piirrokset muistuttavat minusta monella tapaa Majaluoman hienovivahteista, jopa eläväistä jälkeä 🙂

Viime katseet ja kosketukset tein tietokirjojen kattauksella. Sieltä poimin Sirke Happosen laatiman Muumioppaan (SKS), paksunpullean, neliöpatalapun kokoisen pikkuopuksen, jonka taidan lainata heti lukutoukka-hyllyni salliessa, jotta perehtyisin ja jopa sisäistäisin Tove Janssonin fantasialaakson hahmoverkostoa kokonaisvaltaisemmin :O

Kirjanlukuhaasteita, mutta mmm-mieluisia, mielessäin, jätin Kirjakorinäyttelyn sadon kirjastonhoitajain purettavaksi, hyllyihin järjesteltäväksi ja yhä uusia, antoisia tuokioita täyttäväksi!

Mainokset

One comment on “KIRJAKORI 2012 NÄYTTELYPOIMINTOJA 15. toukokuuta 2013

  1. Pikku Pia
    23/05/2013

    ”Ähkyä” ei liki puolentoistatuhannen kirjan sadosta tullut, kun en – tietoisesti – kajonnut käännöskirjakorien ja kattauksien tiuun ;O

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 23/05/2013 by in rientola 2012 alkaen.
%d bloggers like this: