sadunsuikkaajan

c/o ikuisten satulapsien

Mialuine AAPINE :) to 8.8.2013

Lastenkirjainstituutin kutsu Tampereen Tapahtumien yön avaukseksi vei kielimielen mennessään: murrerunoilija Heli Laaksonen saapui esittelemään uusinta julkaisuaan, aapisloruttelua. AAPINE on hänen tuotannossaan ensimmäinen juuri lapsilukijoille & nuorille kuulijoille. Aapisten ja aakkosten (konsonanttien ja vokaalien) ystävänä istahdin lukuisin kiinnostuneiden joukkoon − instituutissahan eivät tuolit olleet riittää! Aulassa tulijat otti vastaan paitsi uutuuskirjain myyntitiski, myös kirjan kuvittaneen Elina Warstan töiden pienimuotoinen näyttely Laaksosen ”ääkköslöryin” ryyditettynä.

17 B

Jahka toiminnanjohtaja Maria Ihonen toivotteli väen loppukesän lämpimästi tervetulleeksi, pääsi Heli Laaksonen helkyttelemään lounaisellaan. O

Laaksonen oli erityisen mielissään, että LKI:ssa, josta ei ollut aiemmin kuullutkaan, hänelle omistettiin kokonainen tunti, kun kirjakaupoissa piti tyytyä vain varttiin (viimeistään nyt totean, että oma lounaismurteen tuntemukseni on sen verran ohkainen, etten ryhdy edes tapailemaan mitään kirjailijan tokaisemaa).3 Bb Oikeastaan minulla pitäisi olla tuo eri inspiroivalta vaikuttava aapiskirjane ”täsä ja ny” ulottuvillanikin, mutta kun en sitä raaskinut ostaa, tukeudun oman muistini & mieltymykseni varaan.

Laaksonen oli viron kieltä opiskellessaan kiinnostunut omaperäisemmistä vironkielisistä aapisista, joiden joukossa mm oma aapinen pojille. Koskapa hän oli ekaluokkalaisena 70- ja 80-lukujen vaihteessa kokenut oman kouluajan Aapisen toisin sanoen suorastaan ankeaksi pettymykseksi, painokkaana pohjaideana hänen lounaismurreaapiselleen oli tarjota jotain sellaista paikallista, mikä kutsuisi tutustumaan kirjaimiin ja lukemaan ”kielileikkien”. Toisaalta runoilija pitää ”yksinkertaista uskoaan hyvän voittoon” että hyvälle tyypille käy lopulta hyvin, pahalle kehnosti) etenkin Usko Laukkasen Aapisen toitottaman pedagogiaan pohjaavana, eikä (mikäli oikein ymmärsin) yhtään hullumpana.15 B

Vaikka runoilijatar oli epäröinyt, mahtaisiko murreaapinen jäädä aivan liian marginaaliksi lukijakunnaltaan, hän oli tarjonnut sitä kustantajalleen. Runoilijan yllätykseksi Otava oli ollut heti kiinnostunut ”tuotteesta”. Uskallan käyttää jälkimmäistä nimitystä, sillä vaikutelma Laaksosen uutukaisaapisen syntyprosessista kuulosti juurikin tuotekehittelymäiseltä (en tarkoita tätä lähtökohtaisesti negatiivisessa mielessä). Laaksonen oli saanut kuvittajakseen Warstan, taatun graafikon tyttären, jonka taitoon saattoi luottaa, ja he olivatkin rakentaneet eri kirjainten visuaalis-tekstuaalisia aukeamia rinnakkain, yhdessäkin ideoiden. Ihanteellista!

Kirjailija kertoi vielä muutamien aakkosrunojensa synnystä ja toki luki muutamia valitsemiaan kirjainrunoja maistiaisiksi. ”Ö” lorun jäätölö on viite runoilijan alaluokkalaisena rustaamaan tehtävään, jonka opettaja oli sitten oikaissut edellisen suureksi ihmeeksi, jollei pettymyseksi. (Aineessaan Laaksonen oli käyttänyt vielä vaikeampaa yhdyssanamuotoa jäätelötötterö; yleisön joukkoon en ihan varmaksi kuullut, oliko hänen versionsa jopa uhkarohkea -töttörö, mutta nyt tuntuu, että eiköhän se jäätölö- piisannutkin 😉 2 Bb)

Itseäni viehätti etenkin ”B”-runo, sillä lounaismurrehan yllättäen pelkistää pehmyen been pikemmin kovaksi peeksi, eikä pehmeäkumpuista muotoa juuri kuullakaan :O B-loru kuulosti paitsi oivaltavalta ja humoristiselta kielen, miksei myös kuvitellun tilanteenkin käytöltä tältä patjansa suomalaisessa runoilijalaverilla vankasti pedanneelta runonrustaaja-lausujalta! Joskin ajankuvamme on monipolvistunut, ainakin yleisesti tunnettujen tuotemerkkien nimiä ja sukupuolitasa-arvoa kannattavaa ajattelua Laaksonen myönsi ujuttaneensa runojen ideologiaan, kun häneltä tietoisia valintoja kysyttiin.

Oikeastaan Laaksonen aloitti tilaisuuden kertomalla pikkutarkasti, miten hän LKI:sta vihjeen saatuaan oli soittanut ”jollekulle” instituuttiin ja tiedustellut, josko suomalaisia murreaapisia oli julkaistu aiemmin ja milloin. Ahkeran selauksen tuloksena ei LKI:n toimihenkilö tunnustanut moisia olleen. Omaa karjalaisjuurista suomenkielisyyttäni tämä vongautti siinä määrin, että ihmettelin, tokko LKI:sta löytyykään muutamia vuosia sitten uudelleen julkaistua Karjalan lasten aapista (en, himsrakki sentään, muistanut, oliko alkuperäinen vuodelta 1924 vai 1942 :O). Laaksonen kuului olevan tietoinen julkaisusta, kun sen mainitsin, mutta koskapa Karjalan kielet muodostavat oman kieliryhmänsä/ -alueensa, ei se varsinaisesti kuulu suomalaismurteisiin. Hieman tuohtuneena päädyin jälkikäteen kaivamaan muistiinpanoni tuosta minullakin lainassa olleesta näköispainos-aapisesta vuodelta 2006, ohessa sen mainos ko. vuoden Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivien esitteestä. Mainos Karjalan lasten aapisesta

Tämän mukaan kirjassa siis kasvatetaan paitsi (suomen) yleiskielen, karjalan murteen taitoa! Josko tämä sittenkin sopisi myös LKI:n kokoelmaan, etenkin kun karjalaisjuurillamme on taatusti kielivivahteellisia vaikutuksia vielä nykykieleemmekin, jollei enää aikoihin olisikaan virallisesti kuulunut kaakkoismurteisiimme. (Oman äidinäitini ja -isäni keskisuomalais-karjalainen puhetapa tarttui taatusti heidän lapsilleen ja ainakin kuului meille lapsenlapsillekin kielivoimisteluksi niin kauan kuin isovanhempamme kieltään käyttivät 🙂

Kun tilaisuuden lopulla oli vielä mahdollista ostaa oma AAPINE tai siitä äänitetty, itse runonlausujan aidolla murteella lausuma Aapine-ceedee, mukaani tullut runolukija ja –lausujaystävätär Marjatta sai mahtavan lahjaidean: hän hankki kumpaisenkin ja nappasi kirjan alkusivulle omistuskirjoituksen − kellekäs muulle kuin aikuiselle pojalleen.

5 Bb

Olinkin juuri supattanut ystävälle, muistaako, mitkä aapiset hälle tuttuja, ihan omasta lapsuudesta asti, ja mahtoiko niitä löytyä LKI:ssa juuri esillä olevan aapisnäyttelyn vitriineistä. Utelin myös vinkkejä hänen tai poikansa lempisaduista, kun tahdon klassikkoperinnettä edelleen satutuokioillani elävöittää.

Muistihan Marjatta: pojan suosikit Turun linnan vanhan tontun ja Pienen merenneidon heti, kohta sen, että joskin jo Marjatan äiti oli ahkera runojen ystävä ja lausuja, jonka ansiosta runous oli kasvanut oleelliseksi osaksi ystävätärtänikin aina hänen lapsuusvuosistaan (sisaruksineen?) asti, oli hänen poikansa lapsena kirjoittanut kernaasti ja vieläpä onnistuneita tarinoita (teini-ikä ja aikuistuminen ammatteineen veivät kirjallisesti lahjakkaan pojan sittemmin toisin puuhiin − kuten niin monet meistä).

Kun kohtasimme Pikku-Marjan eläinkirjan (1947), osasi Marjatta siitä useita aakkosrunoja ulkoa yhä edelleen, niin monituisesti niitä oli kuulemma kilvan opeteltu ja rallateltu ystäväpiirissä. Sittemmin sai Marjatan poikakin näitä kuulla. Itsekin tunnistan tämän kirjan ilmiasun, joten ollen sitä selaillut, jollen (äitini kera?) lueskellutkin.

Mutta sadunsuikkaajan oma AAPISKUKKO vuodelta 1983han oli tämä:

43 B

Ei niinkään tylsä eikä mitätön vaan kielinuttuun kelpo nappi! Muistan hyvin eläytyneeni eläinhahmojen ja lapsosten todentuntuiseen, seesteiseen arkieloon. Olisihan kielenkäyttö toki voinut olla vielä oivaltavampaakin tarina- ja jopa vuoropuhelutasolla, mutta… Puuvärinpehmeät PIIRROSKUVAT (Tini Sauvon) koin eppu-toppulaisena ihaniksi; Simo Siilin piikkiviittaa ja pippurisilmiä en unohda − enkä Annia (joka U-I), en rillipäistä Esaakaan…45 Bb soft

Nämä johtohahmot olivat tärkeitä! 44 B soft

Suden pulikointiretken olin taas tyystin unohtanut:

52 B

Innolla lueskelin syyskesäyönä vanhaa aapiskukko-aarretta kymmenien vuosien jälkeen. En voi kuin hymähtää: Hyvää! Mukaan kuuluivat erilliset työkirjat syksylle ynnä keväälle. Tässä näytettä, kevätkirjan täytettä:56 B

Eräs seniori-ikäinen täti kertasi meille muillekin, miten vaikuttavasti hänen muistinsa kuvastoon on tallentunut oman koululaisaapisen kuvamaailma ja tekstin ryhmitys − rytmitys −, jopa kuukausien nimien vuorojärjestykseen aukeaman kummallakin puolella asti. Tuossa samassa aapisjärjestyksessä kuukaudet ”hänen allakassaan” ovat ja pysyvät!

KIITTOKSI, Heli, kun rohkeasti sommittelit itusi valppaan yleisön tarkattaviksi ja tapailtaviksi!

KIITOS KAUNIS, Elina Warsta, elävöitettyäsi sanat ja säkeet piirrosmuistimme kimmokkeiksi!

KIITOKSIA, LKI:n väki, kun saatoitte runo-Aapise tekijöineen ja ihailijoineen yhteen 🙂

Ja: KIITOS, oma Aapiskukko-ukkoni :O

50 cropped

Mainokset

4 comments on “Mialuine AAPINE :) to 8.8.2013

  1. Pikku Pia
    17/08/2013

    P.S. Nii tai näi, tuaki ens tukalantuntune murre se vaan tarttus, ko sitä kuuntele ja koekkeile!

  2. Pikku Pia
    17/08/2013

    P.P.S. Mun täyty viälä tehrä eri retki instituuttii tavaamaa ja kuvaamaa kahreksa näyteloru kimara. Emmää siin aulas uskaltanu ääneen koklata, muta ny kotosalla ku o tarpeeks vapaa areena ja suuri tarve…
    Mmm − vois jopa aatella lukasta nuarikoille jonai syssysenä, keväsenä aamuna :O

  3. Marjatta Hakanen
    19/08/2013

    Olipa virkistävää olla vieraanasi Aapisilla, kiitos Pia! Oletko tutustunut http://www.karjalansivistysseyra.fi sivustoon? Sieltä voi tilata karjalankielistä kirjallisuutta.

    • Pikku Pia
      19/08/2013

      OI, KIITTI KIITTI toki Sullekin, ystäväin, aapisvisiitti värittyi kahteen maijaan ihan erityiseksi!
      Ja sieltähän avautui tutunmuistoinen kirjokansi. Kyllä: muutaman vuosi sitten tutkailin kiintoisia karjalaisseuran sivuja. Oikein runorintaa rutistaa tuota ikiomaa, yhteistä perimäämme tunnustellessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 17/08/2013 by in rientola 2012 alkaen.
%d bloggers like this: