sadunsuikkaajan

c/o ikuisten satulapsien

MÖRRI-MÖYKKY, ihan totta to 12.9.13

20 cropped softTätä tarinaa olin jemmannut jo niin kauan, etten enää voinut rakastettavaa Mörrimöykkyä suventuoksuisessa kolossaan pitää. Marjatta Pokelan musiikkisatua MÖRRI-MÖYKYN SUVI (Warner/ Chappel Music Finland sekä WEILIN + GÖÖS) vuodelta 1983 olen kuunnellut yhä uudelleen ja sen pariin palannut, jollen kerran vuodessa, ainakin kahdessa, niin hyvin sen taika ja tenho pitävät otteessaan. Olkoonkin, että syksyn satulapsiyleisö on piirun verran liian nuorta omaksumaan laululyriikan syvempää tietopuolta, monitaituri Pokelan sävelet tempaavat mukaansa nuoren kuin vanhankin, ja sanasto toimii myös yksinkertaisemmalla tasolla. Myös idyllinen kuvitus, jonka Ulla Vaajakallio (Amer-yhtymä Oy) on piirtäen ja akvarellivärein luonut, kiehtoo aidontuntuisena, ja juoni nopsine tempojen ja tunnelmien vaihteluineen tarjoaa mitä maukkaimpia satumarjoja nuorempienkin kuulijoiden popsittavaksi.

Reippaasti petasin satuhuovan lattialle, kipinkapin satulapset tumpsahtelivat istumaan sen helmoille. Koko joukko kuulijoita, jonkin verran suurempia ja monen monta pikkuisempaakin tänään saattajaäiteineen kuulolla.

Vaajakallion suvisen havumetsän hämärä luo hienon rinnastuksen Landströmin keväiselle koivikkolehdolle (OLIPA KERRAN -antotolgia).

Vaajakallion suvisen havumetsän hämärä luo hienon rinnastuksen Landströmin keväiselle koivikkolehdolle (OLIPA KERRAN -antotolgia).

”Olettekos käyneet tällaisessa metsässä?” kysyin näyttäen sisäkannen havumetsää – liki samanmoista kuin kirjaston viereinen mänty- & kuusikangas. Kehotin kulkemaan metsässä aivan hiljaa: silloin kuulee ja näkee parhaiten, ketä ja mitä siellä oikeasti asustaa. Hissuinen yleisö vaikutti alttiilta ajatuksilleni, joten jatkoin, että eläinten ja mönkiäisten lisäksi siellä voi, omasta mielestä ja tuulesta riippuen, tavata myös – menninkäisiä, peikkoja tai haltijoita… Kuten vaikkapa Mörri-Möykyn, joka seisookin tomerasti ensilehdellä syyssieninen lomassa. Tästä kuvasta olikin oivaa aloittaa! Waira, joukon vanhin, tunnusti nähneensä sienen tänä syksynä, joten saimme kaikki muut kimmokkeen bongata ensimmäiset sienemme vaikka jo kotimatkalla.

Ensimmäiseen lauluun johdattaa Liisa Lääverin täyteläinen kertojaääni: ”Vanha, tuttu Mörri-Möykky -laulu kaikui vielä Jounin korvissa, kun hän lähti päiväkodin kevätjuhlista. Nyt hän on matkalla maalle Kolilaan.” Musiikkisadusta painetun kirjan parenteesit kulkevat melkein yks yhteen nauhoitetun kerronnan kanssa, tämän lauseen osaan vaikka unissani: ”Linja-auton tasaisessa hyrinässä on matkamiehen makeata nukahtaa.” Lauloin nauhan taustasopraanojen ja reippaan poikaäänen (Tony Risikko) mukana, joka voisi kuulua juuri sadun Jouni-pojalle, eli Mörri-Möykyn vastahahmolle. ”Pitkä tie, valtatie,/ Nukku-Matti lasta vie./ Uni voittaa, kulkee kuvat/ menneet päivät unhoittuvat./ Kerhot, leikit taakse jää,/ poika käy jo seitsemää.” Tähän oli hyvä lisätä ja sormin näyttää, että Jouni on siis melkein seitsemän, ja sen tuntui moni satulapsi ymmärtävän.13 B soft

Näin päästään tutustumaan Kolilan torppaan ja sen asukkiin Isovanhaan, Jounin mummon äitiin. Lähikuvaa ei Isovanhasta ole piirretty, hänet voimme kaikki kuvitella ihan itse sellaiseksi vanhaksi naishahmoksi kuin tahdomme. Saadaan myös tietää, että hän on metsän eläimien sekä haltioiden ja tonttujenkin ystävä, ja taitaa tovereistaan monta satua ja tarinaa. ”Lähdepolun varrella on naavaisia kantoja ja niiden alla peikkojen pesiä. Ja kenet Jouni siellä tapaakaan? —” Arvasit – tietenkin sen kivanmoisen Mörrin. Sen oma laulu on kerrassaan reippain ja lystikkäin (Ha-ha): ”Annapa kättä, tassua lyö,/ peikolle lystikkäälle./:,: Mörri-Möykky ei lapsia syö:,: [x 3] –/ ja eikä se karkaa päälle!/ Juuria, sieniä, marjoja hotkin,/ raikasta vettä lähteestä lotkin./ Turhia pelkäämättä, annapa peikolle kättä!” Pilke silmäkulmassa mörrivärssyä veisasin, alunpitäen nauhalle, sittemmin cd:lle tallennetun, ”Pupi Möykyn” kämeänkäheän peikkoäänen päälle, ja viitoin hyvin yksinkertaisin elein, joihin vihjasin lapsiakin osallistumaan. Tämänkin laulun kulku oli lapsille selvästikin vieras, joten en vaatinut aktiivisempaa osallistumista; katsekontaktit ja huovalla pysyttely antoivat takeen siitä, että juttu kiinnosti.

Laulun myötä tulee Mörrin ulkomuoto ja olemus käytyä seikkaperäisesti läpi:”Korvat on suuret ja höröllään,/ ja niillähän vasta kuulee./ Eikä ne muulloin haittaa tee –/ kuin silloin kun vastaan tuulee./ Muotoni joskin on rumanlainen,/ sydän on rinnassa rakastavainen.—” Neljännnen säkeistön jälkeen piti tauottaa cd ja selventää, mitä Mörrin laulama ”vuosia viel’ ei sataakaan” oikein merkitsee, eli että sen on kahden käden sormin liputettuna monen monta kymmentä ja että harva meistä niin kauna elelee – mutta mörrimöykyt ja peikot voivat niin tehdä. Ehkäpä Isovanhakin oli hyvin likellä sataa vuotta, ainakin likempänä kuin minä tai muut satutunnin kuulijat?

Ja kun Jounista ja Mörri-Möykystä tulee näin muodoin ystävykset, arvaa Mörri kertoa ystävälleen salaisuuden: ”— syyskesällä hän täyttää sata vuotta. Silloin hän on aikuinen peikko ja lähtee Rotkovuoreen peikkokouluun.” Siis peikot aloittavat koulunsa vasta satakesäisinä! Mietikääpäs sitä :O Jouni puolestaan paljastaa täyttävänsä pian tärkeät seitsemän vuotta ja aloittavansa syksyllä koulun. Tästä yhteisestä jaettavasta avautuu ovi Mörri-Möykyn koloon – seuraavaan ripeätempoiseen, mutta lyhytsäkeisempään lauluun, ja mitä metkoimpaan sisäkuvaan, jota sanoitus sepittää.12 B cropped soft

Pitäydyin osoittelemaan etusormella lyriikan kulkua kuvan yksityiskohdissa, mutta varmasti etevä ja mielikuvituksekas sadunkertoja pystyy loihtimaan vinkeät viittomakoreografiat tähänkin peikkobiisiin tahtoessaan 😉 ”Niittyvillamaton” raaka-ainekasvin havainnoimista varten olin varannut KOTIMAAN LUONTO-OPPAAN merkittyine kasvikuvineen mukaan, mutta lapsiyleisön joltisenkin levottomuuden ja tarun kulun säilymisen varmuudeksi päätin jatkaa seuraavalle aukeamalle – vasta puhkeavan suven kaihoisaan tunnelmaan, joka tarjoutuu äänitteeltäkin pitemmittä johdannoitta.

Näin kerrotaan nauhalla/cd:llä kirjan tekstiä omaperäisemmin: ”Pikkuinen mustatakkinen pääskynen lentää sisään Kolilan avoimesta ikkunasta laulamaan talonväelle tervetuliaislaulun.—” Ja voi, miten tuo laulu pulpauttaakaan alkukesän ihastuksen tunteet pintaan! Suosittelen vähintäänkin kiihkeästi joka iikkaa kuuntelemaan tämän ballaadin kaikki aistit avoimina. ”Taas talven jäljiltä ruohottuvi/ nuo tuttavat maat, nuo tuttavat maat,/ nuo niityt kun tullut on suvi/ nuo niityt kun tullut on suvi!” kuuluu ensimmäinen säkeistö, joka, myönnettäköön, on tirauttanut tipan jos toisen sadunsuikkaajan silmäkulmaan lukemattoman monta kertaa. (Satutuntia edeltävänä iltana mietin, mahdanko lasten edessä iloäänellä laulamaan pystyäkään. Onneksi satuhuopa pidätti minut tunteiden syövereihin tipahtamasta.) 14 B cropped soft”Oi näättekö tytöt ja pikkuiset pojat/ kuin kukkivat nuo,/ kuin kukkivat nuo!/ Nuo kultaset rentukkaojat/ nuo kultaiset rentukkaojat!” Sen sijaan toiseen säkeistöön ja kesäkuisen kuvan ytimeen keskittyminen takasivat sen, että muistan tästedes: alkuperäiset sanat kuuluvat ”rentukkaojat” eivätkä – pojat, kuten vielä viime suvena kuvittelin 😉

Jos vielä valmistautuessani emmin, että ”remasteroidun” cd:n tahti on tuiki nopsa, seuraahan laulu & kohtaus toistaan empimättä, ei tahti tuntunut lasten hyörinän ja uutta informaatiota janoavien katseiden ynnä, uskallanko sanoa hörökorvien, edessä lainkaan liian tujulta. Tauotta seuraava navetanylisenhämyinen ja tummasävyinen kohtauskin sieppasi mahdollisen herpaantuneen (tai liikaan tunnelmointiin eksyneen) sielun takaisin sadun loukkuun, jahka Isovanha on udellut pääskyseltä, onko Pöllökuoma näkynyt, ja saanut päättäväisen vastauksen: ”Totta tiedän totta tiedän!/ Pöllöllä on pesä tornissa,/ vanhan läävän ilmahormissa!” Sinne Jouni ja Mörri lähtevätkin tutkimaan Pöllökuoman pesää. ”Hämärästä navetan vintistä, jonne pöllö oli pesänsä rakentanut, kuuluu Pöllökuoman uhkaava ääni: vu-hu, vuh vu-huu!” sanotaan kirjassa. Minun korviini pöllö on kumminkin huomauttanut aina ja tässäkin toteaa: ”Hu-hu, hu-huu!” Näin kannustin satulapsiakin huhuamaan, kun jokunen heistä tunnusti pöllöä/ pöllöstä kuulleensa (ts. saivat kuulastaa ja toistaa kaikuna kuulemansa mukaan;).

Laululyriikka toistaakin kuulijoille varoituksenajatuksia hautovien lintujen pesille menosta ja tuhmuuksien teosta – perustana Pöllökuoman kohteliaalle Mörri-Möykylle esittämälleen palkinnolle: ”Kiitollinen pöllö lupaa tuoda poikasensa nähtäväksi juhannuksen jälkeen —” Valitettavasti tämä lintujen pesimisajan sanoma hulahti laulun tahtien ja yleisen hyörinän vuoksi ohi; oikeastaan myös aiemminkin sadunkerronnassa käyttämästäni LAULAVASTA LINTUKIRJASTA (WSOY 2003) näyttämieni monenkirjavien pöllölajienkin vuoksi. Satukirjan piskuinen kuva pöllövintiltä kaipasi kuitenkin lorauksen lisää., joten pienille pälyileville katseille oli kiitollista esitellä koreat helmi-, lehto- ja minervanpöllö ynnä sarvipöllö ”mörrikorvatupsuineen”. Jospa vielä ensi kerralla pystyisin paikkaamaan eksytykseni..?!

15 B softSävy vaihtuu kuonoin tuoksuteltavaan duuriin, kun tarina päästää juhannusjuhlia valmistelevan Maisukka Mantelittaren (Eeva Johanna Pokela) vauhtiin. ”Olisikos hän – vaikkapa taikinan hengetär?” aprikoin satulapsille. ”Hiiva maitoon sulamaan, jauhot joukkoon vaivataan,/ vielä pannaan taikinaan sokeria ja voita./ uunin päälle nousemaan, kunnes pullat leivotaan,/ leipoessa taikinaan vielä rusinoita.—” Tähän lauluun löytyy leikkiviittomia kättelyssä, takataskustakin, onhan leipominen sentään monelle – jopa puuronsa pohjaan tarinoidessa polttaneelle – tuttua puuhaa (vaan aivan liian harvoin sen ilolle malttaa antautua :O). Jos mieli käy makeammaksi, herahtaa myös vesi kielelle tämän laulun tenhossa. ”:,: Uuniin ja luukku kiinn’, siellä paistuu pulla!/ Luukku kun avataan, niin vieraat saavat tulla.:,:

Taikinasouvin päälle on tietysti puhdistettava astiastoa – vaan miten se Kolilan torpalla hoidetaankaan? ”Taikinapytyt, kipot ja kupit viedään Kolilassa rantaan pestäviksi. Pikku kalat uivat murkinalle astioihin. – Sellainen on minun astianpesukoneeni, Isovanha sanoo.” Pienet satusilmäparit katsoivat huovalta häkeltyneinä, joten seuraavan laulunuottisivun kuva sai avittaa, kun heleät kitaran kielten näppäilyt jo kantautuivat korviimme. Valtteri huomasi laineiden joukossa puikkivat pikkukalat ensimmäisenä ja kun niitä oikein tarkemmin katsoo, niillähän on ”raitapaidat” – kuten ahvenkaloilla, joita veikkaan joidenkuiden satulapsista taatusti rantavedessä tavanneen.

:,: Kala, kala, kala, kala, pikkuinen kala,/ täällä oisi tarjolla maittava pala.:,:/ Täällä oisi teille taikinat ja puurot,/ vai ovatkohan pienet korvanne kuurot?/ Lipi lapi lipi lapi loiskuvi vesi,/ kun taikinapyttyjä leipuri pesi!” Heleän ”kalakuoron” rupattama lyriikka käy kieliharjoitteesta ja huulilihasvoimistelusta kelle tahansa 😉 ”Puuroa poskeen, puuroa poskeen!/ Jaksatte uida vaikka Kolilan koskeen!” kuuluu uhkea naissolistin ääni perään – liekö Isovanhalla moinen kapasiteetti kalojakin kutsua ;)? Kolmannen l. päätössäkeistön jälkeen selittelin vielä, että totta on, että kalatkin ymmärtävät taikinahyvän päälle ja syövät sitä mielellään – kokeilkaapas! Vaan siniveden yllä puikkivia piirroskorentoja lapsukaiset eivät entuudestaan tunnistaneetkaan. Sudenkorentojen välkkyvän läpikuultavia siipiä ja nopeita liikkeitä piti siis jatkossa pyydystää. Uusi, kolmivuotias Ada ehdotti puolestaan korentojen rinnalla lepattavan keijua perhoseksi, mutta tottahan on, että keijunsiivet ovat liki perhosen koreat.

Näkkiloitsu soft

Kalojen ilotteluvipinästä laskeudutaan vanhan taruolennon, Näkin, vedenalaiseen maailmaan. Laulun matalissa ensitahdeissa kummastelin ääneen, miten sen Näkkisen todenmukaisuuden kanssa lienee… Onko sitä nähtykään? Valtteri huomasi ensimmäisenä suuren silmäparin ja avonaisen suun ahvenen aalloissa.

Lauluntekijä on viksusti tyytynyt vain yhteen, hidastahtiseen ja hyisensävyiseen säkeistöön, jottei tarussa tulisi liian ”vilu” tai pelottava tunne peittelisi lasta: ”Kaislat norjat, pitkät sorjat,/ laulakaa vedelle lempeä laulu!/ Lepyttäkää veen emonen, lepyttäkää veen emonen!/ Ettei Näkki nappajaisi, aalto ottaisi omaksi!” En lähtenyt repostelemaan laulun sanomaa; jännä tunnelma ja veden hyinen olemus, jonka instrumentaalinen ujellus – ehkä sahan sointi? – loi, saivat riittää näille pienille aistittavaksi vain. Eritoten Valtteria askarrutti vielä laulun päättyessäkin: ”Mikä se Näkki?”… Ehkä se on liiankin vanhaa tarua, se…

Rantakukkien poiminnasta ja niiden salaisuudesta, jonka Mörri-Möykky tietää, kuuntelimme vain kerronnan – itse balladi tuosta sormustinkukkakaunosta on kovin monisäkeinen ja sisältää romanttisen rakkauslegendan, jonka satulapset saisivat löytää tuonnempana (pari piirua varttuneempina). Lennähdimme suoraan JUHANNUSLAULUN haitarisäveliin: 17 B cropped soft”Saunan piipusta savu nousee,/ ja lehdosta vastat on taitettu. Pirtissä piiraat ja lämmin leipä/ on pellavaliinalle laitettu./ Juhannuskoivut on portaiden päissä./ Pihlaja seisoo kuin morsian häissä/ valkeessa puvussansa/ kantaen kukkiansa.” Kauniinkaihoisa on tämäkin, toisen tuonajan muusikkoahkeruuden Eeva-Leena Sariolan tulkitsema sävelmä, ja helposti omaksuttava, mieluinen – mutta eri tavalla kuin vilkkaan lörpöttelijä-pääskysen kesänalun toivotus. Tämä laulu on täyteläisempi ja lämpimämpi, likempänä keskikesän ydintä ja tärkeän kumppanin sydämen yhteyttä: ”Lähdetkö kanssani kokkorantaan/ juhannustulille illalla./ Siellä on hauskaa kun viulut soivat ja pistämme tanssiksi sillalla./ Silloin me varromme keskiyötä/ haltioiden ja keijujen myötä/ solmimme seppeleemme/ juhannustaikoja teemme..” Toisen säkeistön kohdalla uusi satututtavuus, reipas kolmatta, neljättä kesäänsä kohti porhaltava Juho oli lennähtänyt huovalta mutkan kautta oman kirjan retuutuksen pariin, joten kävin pyytämässä kirjan talteen ja kutsumassa vilpertin takaisin yhteistä tarua kuulemaan, kuten satutuntisopimuksemme kuuluu. Kolmannen säkeistön tenhoon pääsimme kuitenkin sovussa yhdessä 🙂 Laulun jälkeen kysyin vielä kertauksena, mikä ison nuotion moinen piirroskuvan rantakalliolla palaa – ainoatakaan vastausta saamatta. Perinteinen (ei kai varkain häviävä..?!) ”kokkovalkea” tuli näin kerrattua satuväelle.

Seuraavan laulun saadessa nuoremman väen mattikynnys kuului saattaja-äitien mukaan ylittyvän, ja pari ensikertalaista poppoota poistui nyökkäillen kirjaston puolelle. Kannustinkin jäljelle jääviä tutkimaan kanssani, mitä juhannuskukkia kerätään Jouni-pojan seppeleeseen SYNTYMÄPÄIVÄLAULUSSA. Tällaiselta kuulostavat ensimmäinen ja toinen, kimurantimpi, säkeistö:

Syntymäpäivälaulu

Vielä jaksoivat Valtteri, Waira ja vempula-Veetikin tarkata seppeleen rakennetta, mutta sen jälkeen vilahti jälkimmäinen sekä Evu ulos. Hop-hop, Jounin syntymäpäiväjuhlille vielä jäljelle jäänyttä kourallista kannustin nousemaan seisaalleen ja koettamaan kanssani oikeaa MÖRRI-MÖYKYN TANSSIA: ”Mörri-Möykky tanssii ja ruokopilli soi/ Ruokopillin tahdissa tanssiakin voi!/ Käännä nokka, käännä nokka näin!// Peikkotanssi tanssitaan nokka nurin päin.:,: Tanssilaulu eteen tietysti niin, että vuoron perään käännetään nuriperin kädet, jalat, korvat ja – lettikin METKAA! Jokainen sai tanssahdella omaan tahtiin ja ainakin ympäri pyörähtely ja joustavien askelten otto sujuivat ok. Pieni ujostus taisi vohkia irrotteluinnon..? Tämä olikin verryttelytanssi, totesin – sillä Mörri-Möykyn tarina ei suinkaan lopu tähän, vaikka tämänkertaiselle satutunnillemme seuraava kitarannäppäily-sikermä toimikin päätössävelenä.

File0003

Ensi viikolla jatketaan! KIITOS, peikonruma elikkä keijunkaunis 🙂

Mainokset

One comment on “MÖRRI-MÖYKKY, ihan totta to 12.9.13

  1. Pikku Pia
    14/09/2013

    Sadunsuikkaajan lampaannahkatossut – Kari-enon ammoin mummulan vintille jättämät – olivat lähteneet lipettiin kesätauon aikana kirjaston komerosta (toivonpa, että tarvitseviin jalkoihin!).
    Tänä aamuna satukaapista löytyi pari kukallisia huopalipokkaita, jotka vaativat oitis jalkaan ja satuhuovalle :O
    KIITOS sille kirjaston hengelle/ttärelle, joka ne oikeaan osoitteeseen ohjasi!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 14/09/2013 by in syyskuu 2013.
%d bloggers like this: