sadunsuikkaajan

c/o ikuisten satulapsien

Karhun maha MURISEE… to 5.12.13

.. kun karhulla on nälkä, se kävi kohta selväksi, kunhan satulapsoset sukeutuivat lumisateisesta aamusta satuhuovalle – niinkin hanakasti, ettei huovan suoristamisesta ollut tulla tolkkua ollenkaan 😉

Soman sopivasti se lumi kertoi, että on tullut… ”Mikä seuraakaan syksyä?” kysyin. Olavi kehaisi: ”Kesä, kesä tulee!”, vaan siitä oli pakitettava ajatuksen loikalla taaemmas: ”Talveen!” ”Talvihan se saa, ja niinpä metsän eläimillä on piisannutkin kiirusta puuhaa jo kauan, kun ne ovat keränneet ruokaa kylmää, pitkän pitkää talvea varten…”

1 BNiin avattiin kuvakirjan ensimmäinen aukeama ja kohdattiin: ”Karhu!” tiesi samainen Olavi senkin. ”Jalle-karhu, jolla on ”aina nälkä ja tänään oikea karhunnälkä!” Uskottava on satukirjailija Hanspeter Schmidtin kuvittaman kirjan (orig. John der Braunbär, 1997 Bohem Press; suom. Sirkka Sajama, Kustannus-Mäkelä Oy 1998) ensi näkymä ja sulo sen päähahmo seurata.

Mourintaa ja murinaa sopi tuohon ääneen päästää − satulasten oivallukseksi ja naurunkikerrykseksi asti 😉

Tekstin tarjoaman, vieraanmakuisen sanan ”pähkinäapajan” muunsin ”pähkinäpensaaksi, jonka alla paljon pähkinöitä − enemmän kuin karhu oli koskaan nähnyt”.3 B ”Riks ja raks!” lisäsin, kun: ”Jalle-karhu särki nopeasti kaikkein suurimman ja kauneimman pähkinän kuoren ja hotkaisi sen sisällön. Voi, miten makoisalta se maistuikaan!” Jopa niin hyvältä, että vaikka karhujen tapa on kutsua ystävät saalista jakamaan, se sortuukin hamstraamaan niitä itselleen…

Taputtaa tepastin kämmenilläni lattiaan eestaas, siitähän lapset aina kiinnostuvat, ja utelin, mitkäs muut eläimet ne ketterästi pähkinöitä kokoon keräävätkään? Eipä tainnut tulla oitis satulasten mieleen (vaikka olimme yhdessä tutustuneet syksyllä Nokkelaan kumppaneineen), että ”oravathan” ovat niitä kuuluisimpia talvivarastojen keräilijöitä :O

Seuraavaakin kohtausta on ääneen kertojan oivaa havainnollistaa: ”Jalle istui pähkinäkasan viereen ja otti käpäläänsä yhden pähkinän. 4Se puraisi kovan kuoren rikki ja söi pähkinän nautinnollisesti mutustelen. Sitten se otti toisen pähkinän, puraisi kuoren rikki ja söi pähkinän. Sitten —-” Paitsi että toistin puraisulla ”riks raks”, nostin ensin sormiparin, sitten -kolmikon, sitten nelikon pystyyn. Jälkimmäisen kohdalla viisivuotias Olavi jo ennättikin sanoa neljännen” ennen minua karhunnälkäisen sankarimme jouduttua ”popsintasyndrooman” valtaan. Ja karhumme söi… niin kauan kunnes ei jaksanut yhtä murustakaan enää.

Vaan kappas: ei ole Jalle se ainoa metsän karhu, siitä saivat satulapsetkin nyt uudelleen vihiä kuvaa hahmottamalla. Höhhähdin murahdin mörähdin jatkaessani: ”Sillä aikaa olivat muut karhut kerääntyneet pähkinäpuun 5 Bluokse. Ne olivat aivan kummissaan, kun karhulaakson suurimman ja parhaimman puun alla ei ollut yhtä ainutta pähkinää.—” Tässä kohtaa katsoin satulasten katrasta silmiin, josko oivalsivat, mukana olivat − ja melkein varmistin kuiskaten: ”Oliko se Jalle ne kaikki vienyt..?”

Paluu Jallen näkökulmaan kävi nopsaan, kun höystin kerrontaa yhä kummallisemmin mouru- ja möyryäänin ;O Päätäänkin tässä voi pyörittää kuten kai pahoinvoivan karhunkin pään sisällä tuntuu! Näin ainakin Lentävän satulapset saivat tuta siitä, mitä pähkinän ahminnasta voi koitua. ”Jalle-karhu oli sairas. Nyt sen vatsaa vasta väänsikin. Sen päässä humisi ja sydän pompotti. Se ei kestänyt ajatustakaan pähkinöistä, se ei halunnut nähdä niitä silmissään —” Kämmenellä vielä tu-tum-tututin rintaa, jossa 6Olavi muisti sydämen jyskyttävän. Ja kun Jalle tuosta laahustaa piilopaikastaan, voi etukäsin kömpiellä niin ikään. ”Voi, VOI Jalle-parkaa, pientä − öh: SUURTA karhua..!”

Toisten karhujen, Jallen ystävien, äänille kannattaa seuraavissa kohtauksissa antaa kullekin persoonallista karhumaisuutta, jotta nämä sivuhahmotkin mahtaisivat aidommiksi, tutummiksi tulla :O Satulapset seurasivatkin karhukamujen kommentteja uteliaan oloisina.

Ja mitäs karhukaverit tuumaavatkaan? ”Ne pohtivat ja puntaroivat tilannetta, kunnes olivat aivan varmoja asiastaan. Tuollainen myllerrys ja murina ei voinut johtua muusta kuin karhunnälästä. —” No hu-ups..! ”Ja siihen on vain yksi lääke:—” 8 BKäännyin lasten puoleen kysyen, mikähän se onkaan. Mitä pitää tehdä, kun on kova nälkä? ”Syödään!” taisi Olavin vierellä Vennikin tietää ja Mikael lisätä: ”Ruokaa syödään!”. (Ja toki muutkin sen tiedämme, takahuovalta kurkkivat Valtteri ja Veeti eivät vain saaneet yhtä tiivistä kosketusta taruun, kun pikku Netalla heidän vierellään oli energiaa varastossa toimintaan…) Tämän siis tietävät kamukarhutkin, sillä Manta muistaa nähneensä polun varressa pari sellaista pähkinää, joista Jalle pitää eniten..! MUTTA: ”Sen kuullesaan Jalle sai entistä hurjempia vatsanväänteitä.” Sen satulapset uskoivat, ja siihen liittyen, että karhumme tunsi moisesta häpeää.

Pötköttääkö masupipi Jalle tässä − vai loikkaako nolona lipettiin..?

Pötköttääkö masupipi Jalle tässä − vai loikkaako nolona lipettiin..?

Tässä kohtaa takahuovan tuoksinaa oli vaimennettava kuiskaamalla ja matalammalla äänellä, kirjan kuvaa kohottamalla: ”Niin tuli yö − ja taivaalla tuikkivat…?” ”Minä tiedän: Tähtiä!” jatkoi Olavimme, olkoonkin, että muutama muukin ne kuvasta tunnisti. ”Sellainen talviyön kirkas tähtitaivas oli juuri eilen illalla!” lisäsin. ”Kuulkaas: ”Mikään mahti maailmassa ei 13 Bsaanut Jalle-karhua syömään pähkinän pähkinää.—” Muunsin tekstin imperfektin tässäkin kohtaa preesensiin, joka tuntui yhä uudelleen käyttökelpoisemmalta − ehkä siksikin, kun elimme Jallen kokemuksen mukana tiiviisti. Niin suljin ainakin toisen silmäni tiiraillen toisella ympäristöä, kun Jalle ”— sulki nopeasti silmänsä ja teeskenteli nukkuvansa”. Olavi jo aavistikin, että se nukahtaisi.

Mikael päätti tämän kohtauksen kertoen hienolla virkkeellä, miten ja milloin niitä tähtiä taivaalla näkyy :O

Tönintää takahuovalla? Oi voi, muttei moiseen livahdettu messiin, vaan tönijä sai viekkukaveria anteeksi halata, ja yhdessä jatkettiin:

12 BNäin muuttuu kuulijankin mieli piirun verran toiveikkaammaksi, kun Jallesta itsestäänkin löytyy se kamukarhun mieli: tunnustaa hassahduksensa ja tahtoa jakaa löytönsä! Töpinätäpinätaputuksin, joita ainakin Netta kanssani tahditti, saivat karhuhahmot kirmata seuraavaan tapahtumapaikkaan.

14”Asuvatko ne kaikki siellä?” kysyi joku pojista. ”Eivätköhän tämän aikaa!” vastasin ja utelin kuvan kasaa osoittaen, mitä karhut keräsivät. Lehtiään varistavan puun osoitus lisävihjeenä toimi, jotta ”lehtikasan” olemus selkiytyi.

Vaan Jallen (pähkinöiden sijaan) nuoleskeleman ”hunajan” Olavi tiesi heti, ja kun oikein kovasti vihjeitä viljelin, löytyivät ne muutkin karun jälkiruoaksi kelpaavat eli ”mustikan”, ”karhunmarjan” ja ”mansikanmarjat pienten satulaisten kokemusmetsän mailta ;O

Juuri ja juuri ennen yhteisen maltin ja jännitteen loppua ennätin huikkailla viimeisen aukeaman tyyntä tunnelmaa kädellä lumihiutaleita ilmassa leijutellen. Sellainen taianomainen lumisade valtasi juuri havumetsänäkymän satuhuoneen ikkunoiden ulkopuolella. Sinne karhuskatseemme heitimme.16 BKirjalaarien aarteet kutsuilivat, mutta yhteisen sadun varttiin sopi vielä lisätä muutama karhumainen, metsänhavinainen runokin (Otavan Pikku pikku Pegasoksestapa hyvinkin 😉

Pääsimme piirtämään oman koon ylittäen Maila Pylkkösen tallennuksen mukaan: ”Minä piirrän jättiläiskuusen,/ niin se ei mahdu paperiin,/ latvat huiskii yli,/ oksat lentelevät miten pitkälle vaan käsi yltää,/ tässä mustanvihreät kotkalinnut/ nousevat suurilla siivillä/ äärettömästi/ niinkuin ilmaa on.” Satuhuovalla saattaa polviltaan huiskutella ja käsillään lentoon heilutella vallan hienosti. Harmi vaan, että jouduin säkeitä kirjasta tarkentamaan, sen verran omintakeinen ilmaisu tässä lapsen ajatusmaailmaa tapailevassa runossa on. (Opettelin sen illalla ihan varmasti ulkoa 😉 19 B

Tätä seurasi samaisen runoniekan KUUSIA HUISKIS HAISKIS, jonka ”vanhaksi karhuksi selälleen” pistin maaten − jotta kuulijoistakin osa pötkähti pitkälleen hetkiksi ennen ”lumihiutaleiden, höyhenien, laivojen veneiden” keinuvuoroa − karhun uutta ”kuorsausta, kurnahdusta”, kunnes todetaan: ”se on Lumikin metsä”. Penni jos toinenkin sille satulapsoselle, joka tämän säeavaimen omakseen ymmärsi!

Ei kahta ilman kolmatta, Aale Tynnin lorua [KORKEASAAREN] KARHUNPENIKASTA: ”Oli kerran karhupenikka, joka asui luolassa./ Ja karhunpenikalla oli kuono kuolassa./ Eikä se lukenut läksyjä eikä tehnyt töitä./ Se vain imi hunajaa ja puri pähkinöitä.”

Sen pituiset satunen ja runoset! Halukkaat saivat jäädä laululeikkimään, toiset käydä kirjalaari kätkösille, kun vuoronsa sai herkkiskin laululeikkis (Tammen Pienistä sammakoista, mistäs muista) Karhu Pörröturkki. Anne Vaskon askartelema Pörröturkki lumituvassaanSen karhuhahmoakin seuraavat juuri ne toimet, vaikeudet ja elkeet kuin muitakin karhuja tähän aikaan vuodesta. Tämän laulun kanssa saakin kekseliäisyyttään ja reipauttaan testatata, sillä kirjan viittomat ovat sangen yksinkertaiset − vain yksi viittoma per jokseenkin verkkatahtinen säkeistö :O Jos olisin noussut jaloilleni kömpimään ja venyttelemään, olisivat satulapsetkin ehkä aktivoituneet, mutta meitähän oli tällä kertaa yli kymmenelle hengelle naftilla huovalla sen verran tiiviisti, ettei suurieleiseen liikuntaan ollut sijaa. Jäin siis istualleni ja viitoin käsin, ylävartaloin laulun sanoja tapaillen… lapset saivat seurata mukana, minkä jaksoivat. Useimmat satulaumasta niin tekivätkin − ”karhunpennun laiskasti”.

Kelle kuuluu tämä anturainen jalka...

Kelle kuuluu tämä anturainen jalka…

Karhutarinaa reposteltiin leikkistäkinaktiivisemmin pöydän äärellä liitupiirrustaen..!

...ja kelle tämä kuono kiiltävä?!

…ja kelle tämä kuono kiiltävä?!

Mainokset

One comment on “Karhun maha MURISEE… to 5.12.13

  1. Pikku Pia
    06/12/2013

    Miten mukavaa olikaan saada joulukuun satujoukkoon piitkään muualla kuulastelleet kamuset Valtteri & Veeti − ynnä ihka uudet satusisarukset Alisa 5 vee & Emil 2 vee!

    Ter-ve-tu-lo-a teille, käykää taas uudestaan meille ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 06/12/2013 by in joulukuu 2013.
%d bloggers like this: