sadunsuikkaajan

c/o ikuisten satulapsien

Aito, oikea TONTTU to 19.12.2013

Jos tarjolla onkin toinen toistaan kummoisempia joulunajan satusia, en voinut vastustaa Viktor Rydbergin KOTITONTUN kutsua, kun sen Nekalan palautushyllystä hyppysiini sain. 5 BYllätys YLLÄTYS: vaikka tämän lyyrisen tarun säkeet kuulee joka vuosi useamman kerran radiosta ja kuorojenkin tulkitsemana, Yrjö Jylhän käännössäkeet (2.painos, Tammi 1960) osoittautuvatkin erilaisiksi kuin itse laulun… ”Tuima talven on pakkanen,/ tähdet kiiluvat yössä./ Kansa kartanon hiljaisen/ nukkuu jo, uupunut työssä./ Verkkaan vaeltaa kiekko kuun,/ lunta täynnä on oksat puun,/ kattojen päällä on lunta./ Tonttu ei vaan saa unta.”

Aitoon talven tenhoon lumoava on Harald Wibergin akvarellien joulunajan maalaismaisemakin, juuri sopivan salaperäisen rauhaisa, raukea. 1 BTällaiseen tilaan tahdoin satulapsoset johdattaa, vaikka sananparsi onkin vanhahtavaa ja vaikeaselkoista − täsmälliseen, vakaan tempon kerrontaan luottaen. Avukseni tassutteli myös piskuinen, keraaminen tonttu-ukkeli (lapsuuden kodin irtaimistosta), jonka kaivoin saturepusta kuuden satulapsosen kiinnostuksen kohteeksi.

”Ometan ukselle vaiti jää —” -säe oli parasta aloittaa ”navetalla”, vaan ”uksen” sallin, jotta lapset saisivat vihiä vanhasta sanasta, johon tullevat 2 Btörmäämään ennemmin tahi myöhemmin kirjallisella matkallaan ;O ”— Katsoo muuria hongiston/ takana nukkuvan kartanon,—” hongistoa selvensin ”mäntypuilla” viittoen kohoavaksi kämmenin, jolloin lapsilla katseltavaa yli aukeaman akvarellin. Viimeisen säeparin ”— pohtien iäti uutta/ ongelman salaisuutta”  jätin kommentoimatta − enhän voi olla itsekään perillä, mikä kumma on Tontun pohdinnan aihe.

Tässä lapset vielä hyvin tarussa mukana, olihan huovalla väljempää ja hissuisempaa, maltimpaa väkeä. Veetille oli vain tullut tavaksi tömäytellä kamu-Valtteria milloin mihinkin kohtaan, jotta saisi tuoksintaa aikaan, jotta koetin moisen tokaisulla karistaa −  pilke silmäkulmassa, totta maar. 4 B”Kouransa partaan ja tukkaan vie,/ puistaa päätä ja hilkkaa ’ei, tämä pulmista vaikein lie,/ ei, tämä järkeä pilkkaa’ —” Tässäkin voisi avittaa pientä kuulijaa Tontun ajatuksentallustuksen kannoille − JOS vain osaisi. Päädyin imitoimaan tonttuvanhan elkeitä ja kröheää ääntä, jotka ainakin kutittivat lasten mielenkiintoa. Vahingossa hikkasinkin, vaikkei tonttumiehellä tarussa hikkaa lain − korvaukseksi vaikka sadunkertojan päästä uupuvaa hilkkaa. ”— Heittää, niinkuin jo kiire ois,/ moiset pulmat ja mietteet pois,/ lähtee toimeen ja työhön,/ lähtee puuhiinsa yöhön.” Sakeistön lopun lisäsin muitta mutkitta alun perään kinnasta viitaten ja ryhdistäytyen siihen, mihin sankarimme pitää.

Pienten mielenkiinnoksi totesin myös, että tontun lakkihan on punainen − siirtäen huomion Saanan pitkiin, punaisiin satusukkiin, joita tyttö veteli ylös ja alas kuunnellessaan hymynkare huulillaan, tuiketta tummissa silmissään. Samaan jatkumoon löytyi punaista tai oranssia yhden jos toisen lapsen yltä − Veetillä taas harmaa paita ja siniharmajat pöksyt Kotitontun tapaan ;O

3 B”Ammuu. Muu-uu..!” onomatopoeerasin astuessamme seuraavaan kohtaukseen, sitten utelin, minnes se Tonttu saapuukaan, missäs ne lehmät asuukaan. Kaks-kolme-vuotias yleisö ei arvannut − eikä esikaupunkilaisista vanhin nelivuotiaskaan juuri tähän saumaan. Tosin kuvakin on pimiä ja salaperäinen, joten avitin asiaankuuluvasti: ”Navettaanhan se tonttu tupsahtaa..!” Ja selitin säkeen lopun ”— lehmät lehdoista uneksien/ torkkuvat oljilla ”läävänolevan heinillä pehmustetun sijan, jolla sekä lehmät, possut että hevosetkin mieluusti lepäsivät. (Nykysuomen sanakirjan lyhentämättömän kansanpainoksen [WSOY 1970] mukaan kuitenkin karjasuoja, navetta − jopa kokonaisuudessaan :O)

3 B croppedVaan vasta seuraavan varjonhämyisen kuvan ISO otus sai ensimmäisenä satulapsena Valtterin ihmettelemään ääneen: ”Mikäs se tuo oli?” Hetkeen en ollut vissi, tarkoittiko edellistä vain uutta kuvaa, mutta pikku satumies vastasikin itse: ”Hevonen se on!” Ihan totta: ”Ruuna myös unen heinää syö,/ suitset ja siimat ei selkään lyö: —” (Psst, lukijani, huomaathan salaperäisen lenkin unen ja tarun maailmojen välillä − sen, jonka sillalla kuvittelimme, uinuimme viime kerran runosissakin O;) ”Suitsiin” tartuin selityksellä, jonka tiesin varmasti omasta kokemuksestani, eli päitset, jotka puetaan humman päähän kun se menee työhön, rekeä tai rattaita vetämään, tai ratsuksi. ”— Seimeensä saa se tuohon/ tuoreen ja tuoksuvan ruohon.” Elikkä ”ruokakaukaloon” se Tonttu humman herkku-heinät laittaa.

”Mä-ä-ää, mä-ää”:llä astuttiin eteenpäin, ja johan joku lapsista tunnisti ”lampaan” jos toisen aitan tiheästä katraasta.

5 BToivonpa, että satulapsoset ensi kerralla muistavat, että lampaat ovat kärkkäitä tervehtijöitä, oli sitten aamu, päivä, ilta tai yö. Vastaavasti seuraavankin aukeaman hämärän asukkaiden yörauhaa häiritessämme kot-kottelin vihjeeksi orrella nököttävien olemusta − ”kanasten”. ”Kanojen”, Alisa kohta nappasi! Kieutteluni ei puolestaan avannut pienille komeahelttaisen ”kukon” olemusta − vaan vasta kunnon parteni: ”Kukkohan se kiekuu aamuvarhain, muistatte varmaan..!” Kaksi sekuntia ja Valtteri ilahtui toistamaan ”Kukko kiekuu!”

Nuuskutellen ja reippaasti sittenkin kävimme jälleen ulos, yllättävänkin kirkkaaseen kuutamon valoon: ”Koppiinsa Vahti vainun saa,/ nousee ja häntää heiluttaa,/ tonttu harmajanuttu/ Vahdille kyllä on tuttu.” 6Tähän tapahtumaan innostuivat muutkin satulapset päät puikkien kohti kuvaa, korvat liki silmiinpistävästi hörössä. Häntänä heiluttelin kämmentä ja tuumasin perään, että luulen viime viikon kuralorussa haukkuneen ”hallin” tarkoittavan juuri tällaista maalaistalon luppakorvaa ajokoiraa.. (vaan jälkitassuun aprikoin, kuka tämän nimityksen erityismerkityksen kertoikaan… Koiramies se oli, ettei vaan Lentävän kirjastonsetä, koiruudet perin juurin tunteva Pasi..? Pasi: vastaahan, jos tämän luet koskaan! Nykysuomen sanakirjan mukaan halli taas tarkoittaa juurikin hallavaa, harmahtavaa eläintä → hallavaa koiraa → tai maamme rannikoilla yleistä hyljelajia, harmaahyljettä :O Hevosnaisena taas tiedän, että nimenomaan ”hallava” on harmaja hevonen. Lyyrillisiä, utuisenharmaita adjektiiveja kaikki.) Niin tuon suomenajokoirannäköisen intoilijan valkeanruskea läkikkyyskin pantiin merkille −  likeiseksi Liitu-paimeneni väritystä.

Tuli hoppu kaivaa triangeli saturepusta ja kilauttaa, Tonttu kun sisään kartanoon astua saa (= jännää!):

Varsin viehättävää, kodikasta on tässä isännän ja emännän hämyisessä perinnekamarissa <3

Varsin viehättävää, kodikasta on tässä isännän ja emännän hämyisessä perinnekamarissa ❤

Tontun katseesta hehkuu ikään kuin nöyrää hartautta..!

Jos aikuisikäistä isäntäparia seurataan melko juhlavasti toteavalla säkeistöllä, on lastenkamarin runossa askelparin vaikeampaa tuumattavaa: ”Halki sukujen vaihtuvain/ seuras hän (Tonttu, lisäsin) ihmeellistä/ näkyä pienten nukkujain mistä he saapuivat, mistä?” Katseellani etsiskelin vastareaktiota satulapsilta.. Kuulolla, herkkinäkin − ainakin osa.. (no se Vee-Vilpertti, joka koetti kamuaan kanssaan satuhuovalle kellahtamaan, kuuli jos taisi..!) Ja jatkoin silkan käännöstekstin mukaan, sillä en kerta kaikkiaan keksinyt luontevaa tapaa selittää satupilteille ”(suku-)polven” tehtävää (tässä kohtaa kun ei kelpo Nykysuomen sanakirjakaan antanut lauseyhteysesimerkkejä kummempaa :/). ”Polvi varttui ja ahkeroi,/ vanheni, lähti mut minne, oi?/ Ongelma eessä on jälleen,/ selvittämättä tälleen.”  10Nöyrä, jollei hädissään, Tonttumme tässä veljesten lähettyvillä olevan näyttää..

Tällaisin, laskevin, mukavasti vaihtelevin (& antiikinaikaisin) trokeen − daktyylin runojaloin kivutaan vihdoin Kotitontun perässä hätkähdyttävän lämpöiseen tunnelmaan: ”Viimein jää ladon parveen hän,/ siellä hän vartoo kesää/ tuoksussa heinän lämpimän/ lähellä pääskysen pesää:—” Tässä keskeytin kysäisten, tokko satulapset muistivat pääskyn, alkusyksyn musiikkisadun vilkkaan lörpöttelijän, jonka pakeilla käytiin Mörrimöykyn kanssa..? Jos jokusella satulapsella nyt muistinsopukassa sytähti, ihanaa − vaan arvokas oli myös se varsin utelias katse, jonka vasta joulukuulla mukaan saamamme tyttönen kertojaan heitti..! Säkeistön jälkeen nakkasinkin auliin LAULAVAN LINTUKIRJAn cd:n dekkiin ja selasin ”haarapääskyn” kohdalle. Sieltähän se kumpusi, lirkuttavalörpyttelyrupattelujolleivallanhupsuttelu, joka sai satulapsoset

Heinäniitun tuoksuisesta kuvasta osoitin lapsia arvaamaan vaanivien kiilusilmäparien omistajia... lisävihjeen antaa kuunvalon suunnikkaassa kuni auringon lämmössä paistatteleva, maitokauluksinen katti.

Heinäniitun tuoksuisesta kuvasta osoitin lapsia arvaamaan vaanivien kiilusilmäparien omistajia… lisävihjeen antaa kuunvalon suunnikkaassa kuni auringon lämmössä paistatteleva, maitokauluksinen katti.

kikattamaan kaanonissa niin, että Veeti sai oivan tilaisuuden kellahtaa huovalle köllilleen jälleen :D.

Seuraavaan kuvaan ja ”ongelman” uudelleen tuumintaan hassunvirinen lirkuttelu puhalsi meidät kesävirman lailla, häipyen lempeästi kuulomattomiin.

Viimeiseen, viisaan mielen pulmanrattaat tyynnyttävään tunnelmointiin voisi käydä triangelin raikkaalla kilauksella, mutta minäpä suhauttelin etiäisenä säkeistön kertomaa: ”Vaiti metsä on lintuineen, /luonnon mahlat on jäässä, ne puun rungosta tihkuvat sokerinmakuiset, kommentoin /koski vain ihan hiljalleen/ pauhaa matkojen päässä.” Myönnän oitis, että kuohunnan imitoiminen ottaa koville − jollei ole ihmissuulla vallan mahdotontakin O; 13 B”Tonttu lumoissa kuutamon/ kuulevinaan ajan virtaa on,/ miettii, minne se vienee,/ missä sen lähde lienee.” Jokos tässä päästään kiinni siihen metatasoon, joka Kotitonttustamme askarruttaa..?

Kaipa tämä, vuodesta toiseen pienemmin tai suuremmin varioiva vuoden ja perinteiden, tehtävien syklinen kierto saa vanhan ja viisaankin välillä herkäksi, ymmälleen..

Taitavasti, juuri sopivan hienovaraisesti on tarun kautta muuntunut myös alun ensimmäinen säkeistö päätössäkeistöön näin:

”Tuima talven on pakkanen,/ tähdet kiiluvat yöhön./ Kansa kartanon hiljaisen/ nukkuu jo, uupunut työhön./ Verkkaan laskee jo kiekko kuun,/ lunta täynnä on oksat puun,/ kattojen päällä on lunta./ Tonttu ei vaan saa unta.”

15 BTätä varten pyysin, kannustin satulapsia käymään satuhuovalle selälleen kuvittelemaan öisen tähtitaivaan ylleen. Muut pistivätkin vihjeestä toimeen Veetin perässä, tontun lailla, paitsi tylleröt Ellen ja Saana (veikkaanpa, että jälkimmäinen olisi käynyt makuulle jos edellinenkin − tahi toisinpäin 😉

Huokaus. Selälläni minäkin kotvan aikaa, kunnes päätössoinnun triangelista kilautin.

Sadun päälle pyysin Valtteria malttamaan: ”Tämä olikin viimeisen satutunnin tarina!” Ja ryhdyin laulamaan, viittomaan tenavavuosiltani tutunmoista TUIKI TUIKI TÄHTÖNEN -laululeikkiä. Ei tainnut Valtterikaan muistaa vuodentakaista, jos/kun eivät muutkaan päiväkotilasten lailla leikkilauluviittomia ahkeraan kertaa..! Niin toistettiin vain se helpompi, ensimmäinen säkeistö, ja jatkettiin Metsämökin ikkuna -lurituksella aina vaan reippaammin. 17Tämän pikku jengin kohdalla samaisen perussäkeistön — sielt’ tonttu ulos kurkistaa/ ja jänö laukkaa laputtaa/ ja oveen kolkuttaa — hulvaton toisto, Pienet sammakot  -laululeikkikirjan ohjeen mukaan kokonaista kahdeksan kertaa :O, ei väsyttänytkään − vaan toimi liki maagisena laulun kiertoon vangitsijana ja: OIVAna OPETTAJAna! Tytöt kunnostautuivat, Ellen & Saana etukuonossa, Alisakin innostuen, viittomaan − niin, että tytöt jo muistivat, mitä seuraavaksi tehdään ennen leikin johtajaa!

Kiitosta, KIITOSTA vaan, Lentävän pieni, väliin SUURI satujengi! Ja hoitotädit etenkin, kun uskollisesti ootte tuoneet lapsosennne kuulolle, vaikkeiväthän mokomat ole aina olleet parhaimmalla päällä aamutuimaan tahi mitä kommervenkkisemmista syistä alttiina − ennen kuin sadun terapia on osannut tehota 😉

2 B croppedSatutonttu oli muistanut meitä ripottelemalla saturepun pohjalle tusinoittain Joulupukki-karamelleja − TOIVEET satuhuovalta oli kuultu! Ja totta kai kirjaston väkikin tahtoi tarjota tonttujen ahkeroimia, tuoksuvaisia piparkakkuja, sekahedelmämehua pakkasposkien punaista, pottulastusia viimahiutaleen rapeita ynnä tädeille kuurakurkkua kuumoittavaa kahvia! Rouskutellen, hörppien keskittyneemmin kuin konsanaan kuunneltiin lyyrisen tarun klassikkoversiosta omalla tavallaan paremmaksi pistävä sovitus kuorolaulajatar Lyyti Wartiovaara-Kallioniemen säveltämästä TONTTU-laulusta (nuotit, lyriikat sisältävän VIVO piano 3 -vihkon cd:ltä; c/o Jääskeläinen, Kantala, Rikardi, Otava 2013). Sen sanat ovat kyseisestä Rydbergin runoelmasta − mutta vielä varhaisemman, Valter Juvan käännöksen mukaiset.

Jarkko Kantalan sovitus VIVO piano 3 -opetusvihkossa

Jarkko Kantalan sovitus VIVO piano 3 -opetusvihkossa

Samaa juonta se kertoo, samoja mielikuvia luo hiukan selkoisemmin, tuumaisin. Esittäjä Nacera Ketroussin ääni soi liki yhtä nuorekkaan voimakkaana kuin Niina Bellin.

Vaan tutustupa itse Tontun laulun yhdentoista säkeistön kokonaisuuteen sekä syntytarinaan, vaikkapa Reijo Pajamon Joululaulujen kertomaa –kirjan avulla (REPALE-Kustannus 2011). Sitä selailen kotitontun kanssa joulun aikaan kammarissa minäkin.

Seisahtavaa, vaatimatonta, lämpöistä mieltä juuri Sinullekin

Advertisements

One comment on “Aito, oikea TONTTU to 19.12.2013

  1. Pikku Pia
    20/12/2013

    P.S. Ihan ensinnä kyselin hieman huolissani, ovatkos satulapset muistaneet kirjoittaa tai kertoa toiveitaan Joulupukille. Valtteri oli tavannut Pukin ”Siellä Suuressa tornissa”, ja pikkuveikka-Emil ”Ikeassa”, varmaankin isosisko-Alisan kanssa. Aa tiesi, että varsinainen kirje Pukille oli kirjoitettu ”Mummolassa”. Hyvä juttu: perinteinen, äärimmäisen tärkeä viestintä lasten ja Joulupukin välillä elää vielä! Eiväthän ne tontut osaa tyhjästä nyhjäistä, eikä kai itse Pukkikaan. Vuodenvaihteen toiveiden vuoksi kannattaakin tonttumaisesti ponnistaa :O
    Nykäisin Veetiä lahkeesta: ”Kamuahan ei kiusata ei juksata satuhuovalla, tiedäthän: ei, vaikka kamu onkin maailman mukavin ;)” Vee hymyili juuri nyökkäykseksi sopivan verran.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 20/12/2013 by in joulukuu 2013.
%d bloggers like this: