sadunsuikkaajan

c/o ikuisten satulapsien

Hyönteisten syntymäpäivää tiistaina 4.3.2014

Laskiaistiistain lumikuorrutus unohtui, kun parisataa lasta alle kouluikäisistä eskareihin, alakoululaisiin kokoontui Nekalan kirjaston tarjoamalle matkalle itäiseen Afrikkaan. Moisen retken johtivat Kulttuuriosuuskunta UULUn ”tätsy” (Petra Käppi) ja ”setämies” (Kari Lounela), jotka aloittivat esittelemällä paksun kirjan kokoisen ”sormipianon”, ilimban, parin peukalon ”sormihelistimen” eli Tansania-kellon (peukkuhelistin, tuumaan oitis ;), marakassin virkaa hoitavan, hieman pan-huilua muistuttavan rahistimen, kayamban, joka rapistelee hauskasti, sekä ”pitkänhuilun”. Sedän instrumentteihin kuului vielä kitara ja afrikkalaiset, korkeat ngoma-rummut.

*

Saimme kuulla tansanialaisen tarinan, johon alkulaulu sormipianon helmeilevä sointi meidät johdatti. Taru kertoo nuoresta päällikön pojasta, jonka initiaatio– eli aikuiseksi tulon juhlan aika koitti. Juhlassa laulettiin, rummutettiin ja tanssittiin. Pojan aikuistumisen kunniaksi saimmekin koko yleisö opetella lausumaan (paljon) onnea − ”tummokele” ja laulaa sen vuorotellen solistitädin kutsuun vastaten. Ensin tuo laulettiin hitaaseen tahtiin kolme kertaa yhteensä, sitten reippaampi kolme, neljä kertaa esilaulajan kera vuorotellen, jolloin myös taputettiin letkeää rytmiä − ikään kuin kertosäkeenä. Parin harjoituskerran ja oikean yleisön volyymin haun jälkeen vuoro-kuorolaulu raikui kerrassaan hienosti.

*

Taru jatkui: juhlan jälkeen päälliköksi eli kuninkaaksi tullut poika vetäytyi sivummalle ihailemaan savannin ylle levittäytynyttä öistä tähtitaivasta. Katsoessaan kaikkein kirkkainta tähteä hän totesi tuon tähden niin kauniiksi, että tahtoisi mennä naimisiin sen kanssa. Ajatus ihanainen − ja passeli herättämään pienoista hihitystä alakoululaisissa. Yöllä nuoren kuninkaan nukkuessa tähdet muuttuivatkin valkeaksi, töyhtöpäiseksi kurjeksi, joka laskeutui läheiselle järvelle. Ja annapas olla: kun poika seuraavana päivänä heräsi, hän tapasi talon salista kirkkaan valkeakasvoisen, säkenöivän kauniin naisen, joka esittäytyi hänelle: ”Olen Nuantere. Sinä sanoit tahtovasi mennä naimisiin kanssani, joten tulin luoksesi. Tahdotko nyt ottaa minut vaimoksesi?” (Oh-hoo..! 😉 Kuninkaalta loksahtivat leuat apposen auki, mutta paitsi naisen häikäisevää kauneutta tahtoi nuori päällikkö myös lunastaa lupauksensa. Niin kuningas vastasi ottavansa tämän, Tähtien tyttären, kernaasti vaimokseen.

*

Sai hääjuhlan vuoro. Sikäläisen seremonian mukaan tanssimme yhä kiihtyvämpitahtisen häätanssi, jota saattoi − meikäläisistä häätansseista poiketen − tanssia ihan itsekseen, mutta semminkin suurella joukolla. Vuorotellen otetaan oikealla jalalla kanta-askel vasemman jalan viereen, vuoroin vasemmalla oikean viereen; samalla hetkautetaan käsivarret letkeästi ylös koukkuun ja käännetään ylävartaloa taapäin astuvan jalan askeleen myötä. Tämä tanssi pisti veren kiertämään ja muutti mielen eri positiiviseksi 😉

*

Tarun aika eteni, kun kuninkaan vaimo Nuantere alkoi odottaa lasta ja hänen tuli matkata takaisin omaan maahansa synnyttämään. Kuningas lähetti vartiomiehensä vaimon saattajiksi. Matkaseurue eteni savannin halki vuoristoon, jonka rinteille he kiipesivät päästäkseen ylemmäs kohti taivasta. Vaan siellä heidät ympäröi sankka sumu… Taisi olla tässä kohtaa, kun solistitätsy ja soittajasetä ottivat erikoiset, suorastaan ällistyttävän likeisesti ”jousipyssyä” muistuttavat, näppäiltävät tahi vongutettavat soittokaaret, ndonot, esiin. Niistä sukeutui jännää, taivallusta kuvaavaa, rytmikästä ääntä. Kun mustiin vaatteisiin sonnustautunut setämies lähti hiippailemaan kyyrymmässä yleisön joukkoon soitintaan näppäillen, hän näytti aivan aidolta hämärän erämaan alkuasukkaalta :O

*

Sumun hälvettyä, matkan taituttua vaimon saattue saapui viimein taloon, jonka valkeaan huoneeseen vaimo pyysi kuninkaan miehiä jäämään häntä odottamaan. Huone oli aivan tyhjä, siellä oli ainoastaan kolme korkeaa, kansin suljettua ruukkua. Kuninkaan vaimo neuvoi: ”Täällä voitte levätä ja liikkua aivan rauhassa. Mutta älkää koskeko ruukkuihin!” Niin matkasta väsyneet ja heikot miehet jäivät huoneeseen, mutta heillä oli varsin kova nälkä. Silloin enräs miehistä nuuski ilmaa ja tokaisi haistavansa kanankoipien tuoksun. Tähän toinen mies jatkoi: ”Ihan kuin haistaisin riisin tuoksun..!”, jolloin kolmaskin mies nuuhki ilmaa ja tunnisti pinaattikastikkeen tuoksun. Vaimon varoituksesta huolimatta miehet kävivät avaamaan ruukut − jolloin niistä ryömi esiin muurahaisia ja skorpioneja, syöksyi ulos vielä itikoita, ampiaisia ja kärpäsiäkin! Tähän kohtaan opeteltiin huitomaan itikoita ja kärpäsiä loitommas notkeutta ja nopeuttakin vaativalla tanssintapaisella, jalkojen hytkytyksin, koukistuksin ja käsien ympäri heilautuksin & eteenpäin työnnöin! Kerrassaan lupaavaa, moista tekniikkaa täytyy kokeilla myös käytännössä :O

*

Tarun vaimon palattua huoneeseen hän tapasi miehet pinteessä ja ryhtyi loitsuamaan ötököitä pois miesten kimpusta. Tämän avuksi opettelimme laulamaan ”Hyttyset ja kärpäset, korvissani surisee —” (oma versioni tässä: ”Itikoita, amppareita korvissani inisee,/ mäkäröitä, kärpäsiä pitkän päivän pärisee”..;), ihan selvällä suomen kielellä. Loitsulaulun mukana rummutettiin varsin näppärästi: tätsy ja setä omilla, jylhillä ngomarummuillaan, kolistaen tahi vetäisten puikoilla vuorotahtiin myös rummun kylkien nahkanauhoja pitkin − niin, että ilmoille pääsi kraappiva, kimeämpi ääni. Totta vie teki mieli itsekin rummuttaa! Lapset taisivat tämän toimittaa lattian lautatannerta vasten ja ripeesti, osa polvillaan; itselleni reidet tuntuivat juuri parhailta kaikupohjilta.

*

Taru päättyy miehien purjehdukseen vaimon varustamalla laivalla takaisin maahan − vaan ruukuistaan vapautetut hyönteiset seurasivat parvina heidän perässään.

Näin hyönteiset pääsivät valtaamaan maailman..!

* * *

Ilahduttavien, monia tunteita herättävien soittimien tenho ja tarun taika jäivät mieleen varmaan ihan joka iikalle. KIITOKSEMME UULULLE :O (Soitinten nimet täytyi sadunkertojan vielä erikseen alkuperäiskielellä tarkistaa.)

Tutut satupojat Kaapon ja Kaarlen kutsuin HYÖNTEISTEN SYNNYN jälkeen vielä ”hyönteisrunobuffille toisten lapsijoukkojen pukiessa ja lähtiessä omia pitojaan kohti.

3b

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 08/03/2014 by in rientola 2012 alkaen.
%d bloggers like this: