sadunsuikkaajan

c/o ikuisten satulapsien

Nalle Luppakorvan kevättä lauantaina 5. huhtikuuta 2014

Sadunsuikkaajalle sai herkku tilaisuus kertoa tuokion verran satusia puolalais-suomalaiselle pikkuväelle, kun Tampereen Suomi–Puola -yhdistys järjesti pääsiäistapahtuman ensisijassa lapsille. Keväisen auringon kutittelemina kansainväliselle toimintakeskukselle saapuikin eri runsas joukko taaperoikäisistä yläkoulun aloittaneisiin lapsiin, ja kaikki askartelivat ahkerasti omat koristeet tulevia pääsiäispyhiä varten.

31b oval softedges

Jahka askareet oli saatu hoidettua ja lounastakin maistettua, leikittiin innokkaimpien kassa tuttua ja melkein ajankohtaista piirileikkiä Karhu nukkuu − myös vastaavan puolalaisversion mukaan, joka kulkeekin omalla sävelellään.

Tunnistathan tään: ”Karhu nukkuu, karhu nukkuu/ talvipesässään./ Ei ole vaaraa kellään,/ näin sitä leikitellään./ Karhu nukkuu, karhu nukkuu,/ eipäs nukukaan!!!” (Täytyypä koettaa sovittaa tämän suomennos puolalaiseen säveleen − toisaalta voisi myös puolantaa suomalaisen sävelen mukaisen ja yhdistää säkeistöt sävelineen kaksinkertaiseksi ja -kieliseksi lauluksi ;O)

”Stary niedźwiedź mocno śpi./ My się go boimy,/ na palcach chodzimy.
Jak się zbudzi to nas zje!/ Jak się zbudzi to nas zje!”
Jälkimmäisen voisi suomentaa kutakuinkin näin: ”Karhu vanha nukkuu sikeästi./ Me sitä pelkäämme,/ varpaillamme hiivimme.
Kun se herää, meidät syö!/ Kun se herää, meidät syö!!!”

Laulun lopussahan pyörivän piirin keskellä kyykkivä ”karhu” (lapsi tai aikuinen) nousee ja läppää ensimmäistä kohdalle pyörähtävää käpälällään niin, että tästä tulee seuraava nukkuva mesikämmen 😉

Tähän sopii sekä nuorten että vanhempien leikkimielisten ja notkeitten jatkaa Jo nouskaa lapsikullat, on käki kukkunut -leikki-voikka-laululla − kukin omaan tahtiinsa 😉 Mahtisikohan taitava saada tähän säveleen puolannoksen sovitettua?

43b softedgesKun aika viimein sain, kilistelin uteliaat ja sadunnälkäiset kuulijat lattialle, jotta mukaani tallin kätköistä tahtoneet leluhahmot pääsivät estradilleen: Narri (tai ilveilijä) Pajacyk, Nalle Miś, Nukke-Molla Laleczka sekä plyysinen Pupu (kaniini) pluszowy Króliczek, joiden pääsiäisseikkailusta kirjasesta WIOSNA MISIA USZATKA (uudehko painos edelleen alkuperäisen kustantamon: Nasza Księgarnia, 2008) tahdoin kertoa. Nalle Miś Uszatekhan on se television nukkeanimaatiosta tuttu tapaus, joka, ihan totta, eräänä päivänä karkasi lelukaupan nallehyllyltä ja tutustui uskollisiin ystäviinsä vapaudessa: lapsiin kadulla, eläimiin näiden kotipihalla.

Wiosenny Dzwonek, ”Keväinen kello” kuuluu ensimmäisen valitun kappaleen nimi. Se alkaa kirjailija Czesław Janczarskin alkuperäissanoin näin:37

Suomennoksen rupatin parin lauseen välein suomeksi: ”Luppakorva ja Plyysinen Pupunen kulkivat peltotietä pitkin. Lämmin keväinen tuuli kiidätti taivaalle pilviä./ Yhtäkkiä Nalle pysähtyi./− Kuuletko, Pupunen? − hän kysyi kuiskaten./ − Mitä? − ihmetteli Pupu./ − Tuolla vuorella soi pikku kellonen. Aivan kuin joku riiputtaisi sitä pilvistä…” Sangen selkeää on tämän klassikkotarusiksi sukeutuneen pikku kirjasen kerronta, nautinnollista siinäkin mielessä, että sen voi liki lennossa kääntää. (Tosin vasta muistiin naputellessani alkavat sointuisuus ja lorullisuus leikkiä kielikorvassa − kutsuinhan nallen kaveria tuoreessa tilanteessa vain tavanomaisemmin ”Kaniiniksi”.

Tiesin kyllä, millaisesta ”pikku kellosesta” jutussa oli kysymys, olinhan lukenut tekstin ainakin kolmeen kertaan kotosalla. Mutta ainut kellontapainen luonnonääni, jonka taisin, oli ”ku(k)-kuu”, jota sitten kukuttelin vienonmoisesti tekstin kylkeen. (Joko jo joku lapsista aavisti kellosen alkuperän..?!)

Plyysinen luppakorvakani-käsinukke tepsi tässä oivasti söpön pehmonallen parina. Vaan kohta kolmivuotias pikkutyttö małutki nappasi Nallemme kainaloonsa talteen, joten sieltä, sylin uumenista se sai tarun kulkua seurailla, jahka äitinsä palautti tytön takaisin sadunkerronnan huomaan.

Viereisellä sivulla juttu jatkuu näin: ”— Sitten ystävykset näkivät harmaan kuulapallon, joka putosi nopeasti alas vuorelta./ − Kellonen putoaa − pelästyi Nalle./ Harmaa kuula soi kauniisti. Ja se putosi ja putosi aina vihertävään kylvösmaahan asti. Vain muutaman askeleen päähän ystävyksistä. Se lakkasi soimasta.—”

Lapset, pari kouluikäistä poikaa ja muutamat leikkikouluikäiset tyttöset, kuuntelivat, samalla koskettelivat leluhahmoja tai korjailivat, viuhuttivat virpomisoksiaan. Kohta tunsin, että suomennokseni ei ehkä ollutkaan tarpeellinen… ”Osaatteko kaikki puolaa − ymmärrättekö kaikki?” 34b softedgesLapset nyökkivät: ”Tak, joo!” Saatoinkin jättää ääneen suomentamatta ja jatkaa vain puolaksi. Sinulle, blogin lukija, käännän semminkin lisää, jottet tipu kuin harmaa kuula tarukärryiltämme heinikkoon (-; ”— He näkivät lintusen ja ihmettelivät kovasti./ − Kuka sinä olet? − kysyi Nalle./ Lintupa vastasi:/ − Olen…” Tässä kohtaa kysyin, tunnistivatko lapset jo, ja ihan varmasti pojat sanoivat nopsimman tyttösen kaikuna: ”Kukułka!” ”No TAAK”, ”käki(kelloahan)-lintustahan” olin matkinut, mutta oikean, alkuperäisen tarusen mukaan pistin Laulavan lintukirjan soimaan. Sieltä raikuikin toisenmoinen livertely, jota en kerta kaikkiaan osaa matkia. ” − Jestem skowronek = Olen leivonen, keväinen kellonen.—” Sitä liverrystä tuli nopsin tyttö viereeni vislaamaan − ja miten sointuisasti :O!

Nalle Luppakorvalle oli nyt kehkeytynyt käheänpehmeä ääni, Pupuselle nenäkkäämpi, kimeämpi. Leivosen eli kiurun liverryksenmoista kirkkautta & keveyttä on vielä harjoiteltava lisää..!

Seuraava kappale kertoo ”Kissoista, jotka eivät kehrää”. Sen pääosissa ovat Narri, Anna ja Nalle.
” − Näytän teille kisuja, jotka eivät kehrää eivätkä ota hiirulaisia kiinni! − huudahti Narri Bimbambom./ − Eikä! − ilahtui Nalle. − Näytähän heti!/ − Ja minä tulen teidän kanssa − pyysi Anna —” Kuten jo huomaat, vaikket olisikaan puolan kielen tuttu: nominatiiveista käytetään paljon diminutiivimuotoja (”vähäisempiä”, lempeämpiä, hyväileviä) etenkin lasten kesken ja heille suunnatuissa teksteissä ;O

Arvaatkos, mitä nuo kehräämättömät kissimirrit sitten voivat ollakaan?!

39” − Katso puuhun. Ne ovat pajuja. Pajun oksilla istuu pieniä, harmaaruskeita kisuja./ − Näen, näen! − huudahti Luppakorva./ Oksia pitkin oli ripoteltu untuvanpehmeitä, harmaita pallosia./ Anna taittoi muutamia kauneimmista oksista.—” Niinpä niin, arvasit tietysti!
”Oksat näyttivät niin kauniilta saviruukussa. Esikoulussa oli hetkessä iloisempaa.”

Siinä missä Miś Uszatek köhisten möhisten jutteli, Pajacyk sai naukua narrimaisesti ja Ania jutskata ääneen kuin pikkutyttönen, miten nyt taisinkaan.

Kolmantena kappaleena ja sitäkin hauskempana kuultiin vielä ”Karkaavasta kakusta”, joka alkaa nukkien Lalan ja Ruusun leipoessa pääsiäiskakkua, josta ”— ei puutu rusinoita eikä manteleita. Ja millaisia tuoksuja se antaakaan! Ne ihan pistävät nenän rullalle!”
Kun kakku odottaa ja ”tekeytyy” savivadilla, sekä nuket että Plyysinen Pupunen kurkottavat sitä katsomaan. ” − Nyt kakku kasvaa − totesivat nuket. − Kunpa se ei vain karkaisi meiltä… ’Oo, kunpa se ei karkaisi!’ − ajatteli Luppakorva. Ja meni näin tuumien kakun luokse. —”

40 Bb

Kun Lala & Ruusu menevät Narrin kanssa ulos kävelylle, Nalle jääkin istumaan vadin ääreen ja ryhtyy kakkua vahtimaan. Pahaksi onneksi häntä alkaa nukuttaa: ”— Sen pää notkahti kerran ja toisen ja − Luppakorva nukkui./ Mutta yhtäkkiä sen herätti Plyysien Pupusen vinkaisu: − Kakku karkaa!” Silloin Nalle saakin jalat alleen ja huomatessaan oven olevan raollaan se juoksee vuorelle huutaen: ” − Ottakaa kiinni! Kakku karkaa!”

Vaan turhaa Nalle juoksee pellolla, sillä se ei näe kakkua yhtään missään :O

”Mutta kun se palasi kotiinsa huonosta onnesta surullisena, kakku olikin valmis./ Nauroivat nuket Nallelle, nauroi Narri Bimbambom. Mutta nallekarhupa ei siitä piitannut. Kun se istui pääsiäispöydän äärellä, se söi kakkua suurella halulla.” 😉

35bOikein kovasti tykästyin tähän pikku kirjaseen, joka on ihastuttanut useita lapsisukupolvia ystävällis-koomisilla, mutta myös opettavaisilla kertomuksillaan, aina vuodesta 1954. Vaan ilman Zbigniew Rychliczkin hellyttäviä akvarelli- & peitevärikuvasia ei näistä hahmoista tai jutuista tulisi täyteläisiä.

Pitivät näistä lauantain satulapsetkin! Kunpa isommatkin olisivat malttaneet heittäytyä hälisevistä keskusteluistaan ja kännyköiden näpräykseltään kuulolle, eivät varmaan olisi pettyneet.

Kiitos seurastanne − Dziękuję Wam za towarzystwo!

Tästä linkistä pääsevät uteliaat ”Luppiksen” aidoille, omille puolalaisille sivuille (:

Mainokset

One comment on “Nalle Luppakorvan kevättä lauantaina 5. huhtikuuta 2014

  1. Pikku Pia
    11/04/2014

    Sopisi tämä nallekaveruskirjanen tulla myös suomalaisten ja suomenkielisten lasten kätösiin − kuultavaksi, luettavaksi, makusteltavaksi..!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 11/04/2014 by in rientola 2012 alkaen.
%d bloggers like this: