sadunsuikkaajan

c/o ikuisten satulapsien

Vinkeä pääsiäisvieras ti 15. & to 17.4.14

Kevätväsymys kiusottelee sadunkertojaa, mutta raikas aamuilma aurinkoineen, hilpeän piukkoine viimoineen herättää uuteen satupäivään. Ja kunhan korvani tavoittivat satulasten ääniä Nekalan kirjaston lastenhuoneen uumenista, oli päämäärä vissi. Entten tentten − lakupalleille vai pöydälle..? Pöydälle, kiitti. Ja saturepusta sujahtivat esiin niin kirja, nokkahuilu kuin triangelikin. Kivaa, kun koolla kumppanit Kaarle ja Selja ynnä Kaapo ja Jari, isoimmat, edelliset pojista kuulolla varsinkin.

”Pääsisäistaruksi kuulemme (käkäkäkää) M – I – M – O – S – Asta sekä lapsista nimeltään:3 Bb

ynnä..?” kuulastin pojilta, ja taisihan se Kaapo, jolle kirja myös satuperheen hyllystä tuttu, ”kissan” mukaan laittaa. ”Vaan mikä on kissan nimi?” Sen saakoon satu selvittää.

Kissan” taisi kuiskata myös Nico, joka asettui satuhuovalle pikkusiko Nellin ja äitinsä keralla Peltolammin aamunkajossa.

Karu on autotie talon takana − vaan kutsuupa se huristelemaan ja tuo (esi-) kaupunkilaislapsen oman miljöön tarua liki.

Karu on autotie talon takana − vaan kutsuupa se huristelemaan ja tuo (esi-) kaupunkilaislapsen oman miljöön tarua liki.

Niin avautui ensimmäinen, tummanpuhuva aukeama, jonka synkähkön talon rapuille on ryhmittäytynyt koko talon väki. Lasten lisäksi ”samassa kodissa asuvat myös Hannu, Helga, Hessu… ja —” osoitin kattia kuvassa, jotta kukin sen olemuksen, nimen itse toteaisi. ”Kissan nimi on Ville, painotin jälkimmäistä. Se tuntuikin pojista ihan luontevalta vaihtoehdolta. Vaan olennaisin lause lienee se, joka paljastaa, että perheen jokaisella jäsenellä on eri ”sukunimi”. Tämänkin tiedon kaikki satulapset ottivat vakaasti vastaan (mutta aprikoin näin jälkitassuun, sisäistivätköhän nuorimmat sittenkään..). Viimeistään nyt sai huiluni luritella ikivihertävän, positiivisvireisen laulun Le Tourbillon * säveltä ;O

Tutustutaan talon aikuisista…

PiirroskuvanHannu-hotellinjohtajan esi-isät tulevat oivasti esiin omissa muotokuvissaan. Varopas vaan, ettei kielesi solmiudu kun isoisänisonisiä suikkaat ;O

PiirroskuvanHannu-hotellinjohtajan esi-isät tulevat oivasti esiin omissa muotokuvissaan. Varopas vaan, ettei kielesi solmiudu kun isoisänisonisiä suikkaat ;O

…ensimmäiseen, ”isä” Hannuun, joka ei tiedä lapsista enempää kuin ”— että heitä on kuusi, vaikka onkin huono laskemaan. Niin huono, että kaikki hänen aikansa hupenee siihen, että hän laskee, miten hän saisi rahat riittämään.—” Sormia tulee tässä kertojankin räknätä elävöitykseksi, suosittelen. ”— Mutta Hannu laskee koska hänen isänsä, isoisänsä, hänen isoisänisänsä —” ja niin edelleenkin ovat niin tehneet, kas kun he olivat kelpo hotellinjohtajia…5

…toiseen aina eteisessä istuvaan Hessuun, joka valvoo kaikkien ulosmenot ja sisääntulot ja etenkin sitä, että jokainen ottaa avaimensa lähtiessään ynnä antaa sen takaisin palatessaan. (”Ehkä se lukee säännöissä..?” pohdin ääneen.) ”Näin on määrätty − mutta kukaan ei tiedä, miksi”. Tosin ”Ville on ainoa, joka tulee ja menee niin kuin haluaa.”

…vielä kolmanteen Helgaan, kodin äitiin, hyvin huolelliseen. ”Hän näet uskoo, että kaikki voivat hyvin, jos kotona on rauhallista, hiljaista ja siistiä (ohh, tunnistanpa oitis itseäni, rauhaa ja hissuisuutta rakastavaa kotihiirulaista ;O).—” Moiseltapa Helga nutturoineen, esiliinoineen, pölyrätteineen vaikuttaakin.

Helgan ääni sai tapailla oopperalaulajattaren sopraanoista, muunmoista en kerrassaan kyennyt hänelle antamaan. Seuraavaa tapahtumaa saivat satupojat katsoa ja pohtia itse. 7 BbMitä tarun lapset tekevät? Hiippailevatko… Minne? Jokunen pojista nyökkäsi. Seurauksena nähdäänkin puolikuva epäröivästä Helgasta, jonka ilmettä saatoin matkia ja ääneenkin hymhymähtää: ”Kun Helga näyttää tällaiselta, lapset tietävät, että he ovat tehneet jotain väärin.” Selviää, että avoimet ovet, huolimattoman näköiset, ärsyttävät Helgaa. Joku aina unohtaa sulkea oven − Villen lisäksi ;).

Kuiskien, etusormi pystymmässä hiivitään seuraavan sivun mukana: ”Iltaisin, kun kaikki luulevat että toiset nukkuvat, tapahtuu suljettujen ovien takan kummia.—” Lapset ovat näin tutkailleet kaikkialla liikkuvan Villen perässä hiippaillessaan. Tähän tapahtumaan voi lisätä vaikka pieniä kuiskauksia, miksei ”ai” tai ”o-ho” tai ”tsihihkin”. Toden totta: satupojat saivat nähdä sen, mitä vuoroin Hannu, Helga ja Hessu puuhaavat omissa huoneissaan yön hämärtyessä. Muistatkos, tiedätkös Sinä ne salaiset toimet? Hannun, Helgan ja Hessun mutinoin, hyräilyin tai itsekseen jutusteluin voi hyvin kuvia siivittää.

10 BSamassa satukatseet kohdistuivat Kaarle osoittamaan suuntaan, vierusivulla mouruavaan Villeen, jota olikin ääneen matkittava. ”Miten erilaisia aikuiset ovatkaan oviensa takana… siinä on eroa kuin yöllä ja päivällä.—” Todetaan lapsien (aikuis-)elämän olemusta tuumaavan ;O

Ville saikin naukaista vielä uudelleen tekstin höysteeksi, sillä vaikka sillä on tapana naukua, kun se näkee tyttöystävänsä tepastelevan pihalla, ”— eräänä iltana Ville maukui niin kimeästi, että lapset tulivat uteliaiksi ja kurkistivat ikkunasta.”

Seuraavan sivun piirroskuva on sangen jännittävä − jopa viiksikarvat pystyyn nostava :O

Seuraavan sivun piirroskuva on sangen jännittävä − jopa viiksikarvat pystyyn nostava :O

Jollen jo kilauttanut triangelia niin ainakin lennätin kämmentäni ilmassa päidemme yläpuolella luudallaan suhistelevan noidan lailla, huminaa, vislausta puhalsin. ”Oikea pääsiäisnoita, Anna kuiskasi. − Viekö hän meidät pois niin kuin sadussa?”

Koppasin kirjan puoleeni ja luin edelleen lapsiinkin katsoen: ”Mutta se ei ollut mikään uni, sillä seuraavana aamuna oli portailla kori.” Käänsin vasemman sivun kuvan lapsiin, ja jatkoin: ” − Tuo on muuten pääsiäisnoidan kori, Anna sanoi./ − Pötypuhetta, vastasi Helga. − Ei noitia ole olemassa. Mutta mitä korissa on? —” Aktiivisin lapsista, sellainenhan joka joukkoon kuuluu, jatkaa rehellisesti: ” − Siellä on pääsiäisnoidan lapsi.” Vaan Helgallepa ei moinen selitys kelpaa: ” − Pötypuhetta, — tuo on… tuo on… aivan tavallinen lapsi, jonka joku on jättänyt portaillemme.” Aivan tavallinen tahi ei − mutta sitäkin riemukkaammalla ilmeellä ja mitä hypnoottisimmalla katseella varustettu pikku lapsi! (Voi, jos minä moisen saisin − vaikka nukkena vaan! Sitä kyllä rakastaisin ja sillä leikkisin, sitä lennättäisin vaikka millä mitalla ;O)

Triangelin kilausten paikka oiva soiva: ”Lapsi avasi silmänsä, mutta häipyi saman tien peiton alle, kun näki Helgan ja lapset. Sitten se taas pujahti esiin peiton alta ja nauroi niin, että kori keikkui.” Mikä sieltä korista myös pilkistää? kysyin satupojilta. 13Kortti” oli Kaapon tieto tähän. Nyökäten, silmää siristäen käänsin sivua ja annoin Helgan lausua kirjeen hersyväiseen ääneensä. Sisällön saat sinäkin tarkalleen tietää, kun luet satukirjamme tään. (Lyhennetysti todettakoon tässä, että kyseessä on saatekirje äidiltä, jonka on lennettävä työmatkalle ja joka pyytää hyviä ihmisiä kohtelemaan tätä ainutlaatuista lasta rakkaudella ja kunnioituksella ja huolehtimaan seuraavaan täysikuuhun saakka.) Katse satulapsiin − hilkulla tiedustella, tunnistivatko he tuota ”ainoalaatuista” adjektiivia… mutta niin tutkivasti poikien katseet viipyivät kuvissa, etten tohtinut rikkoa tarun tai ajatustensa omaa kulkua.

Mimosan omaa beibi(noida)n ääntä saa käyttää vain tämän ainoan kerran, siksipä soisinkin lausuttavan äärimmäisellä huolella ;O

Mimosan omaa beibi(noida)n ääntä saa käyttää vain tämän ainoan kerran, siksipä soisinkin lausuttavan äärimmäisellä huolella ;O

Ja niin pikku Mimosalle löytyy sija talosta, ja tarkempinäköiset lapset tekevät hänelle pienen luudan, jotta tämä tuntisi olonsa kotoisaksi. Viuhutellen kikakäkätellen sai (noita-)vauva eestaas kerronnan lomassa lennelläkin! ”— Osasipa Mimosa leikkiä luudalla, mutta sen hän näytti vain lapsille, jotka uskoivat siihen.” Tämä on oleellista aina, kaikkialla, tiedäthän :O ”Heti kun Helga lähti huoneesta, Mimosa lensi korista luudallaan. Hän surisi ympäriinsä kuin kärpänen ja sukelsi sitten takaisin koriin.—”

Ja koska Mimosa osoittautui Helgan ja Hannun mielestä maailman 20 Bkilteimmäksi lapseksi, joka vain nukkui korissaan − se ”— sai jopa olla Hannun huoneessa, kun tämä laski laskujaan.—” Viuhuttelin kädellä Mimosan luutatemppujen lailla; me näimme ja kuulimme sen kuin lapset sadussa saattoivat… vaan Hannupa ei. Eikähän tässä vielä kaikki..! ”Ikkuna on varmaan auki, Hannu ajatteli, kun kaikki tärkeät paperit lähtivät lentoon. Kun Hannun piti ottaa kynä käteensä, kädessä olikin —?” lypsin satulapsia täydentämään miehen kouraan ”kauhan”.

Vastaavasti Helgan lukiessa satua tapahtuu jotain tavallista kummempaa: lapset eivät hiivikään tiehensä, vaan ”— katselevat Mimosaa, joka lentelee huoneessa. Helga tuntee tuulenpuuskan niskassaan ja hänen hiuksensa leviävät kaikkialle (sovitin).” Kuten kuvasta näkee, voi moisesta naama punehtua kuin Helgalla. Hänhän näkee, että ”Mimosa nukkuu korissaan”

21 BToki Hessunkin saa hoitaa ”kilttiä” Mimosaa. Nuokkusin puolitorkkuen tämän vahtimestarisedän tapaan, kuten teksti valottaa, kun Iivo tulee hakemaan avaintaan. ”— Tavalliseen tapaan Hessu teki kunniaa ja otti avaimen.—” Vaan kuvasta jo näkee, miltä avaimet tällä kertaa näyttivät tai miksi juuri se avain oli tuoksi toviksi muuttunut ;O ”— Hessu räpytteli silmiään, ja kukat ja avaimet alkoivat tanssia hänen silmissään. Hessu veti lakin silmilleen ja kurkisti varovasti hetken päästä.—” Arvaahan sen, että siinä samassa avaimet jo riippuivat paikoillaan ja Mimosa nukkui korissaan..!

Niin mukavaa ja onnekasta moinen pikku petkuttelu-jujutteluleikki Mimosasta oli − niin taitavasti pikku noitavauva sen osasi, että se vain tapahtui. Siispä hän ”— leikki luudallaan niin usein kuin mahdollista. Hän lensi pyörremyrskyn tavoin talon päästä päähän. Yksikään ovi ei pysynyt suljettuna.” Sainkin pistää viuhutellen, kikakäkättäen, jotta moisesta olisimme saaneet edes osasen tuntumaa :O. 23Jopa päivällisellä, kun aikuiset näyttävät tavallistakin oudommilta moisten kummallisuuksien jälkeen, pikku noitavauva makaa ensin korissaan pöydän päässä. ”Mutta yht’äkkiä hän lensi salamana koristaan, teki kierroksen aikuisten takana ja sukelsi takaisin —”. Kaikenkarvaisin ääniefektein voi mukana leikkiä ;D

Triangelin kilausten aika jälleen, jos malttaa kerronnan keskeyttää, kun Helgan nuttura aukeaa, Hessun salainen kukka ilmestyy tämän lautaselle ja Hannu istuukin ”kokinhattu” päässään ruokapöydässä. Sain nauraa kuten tarun lapset, jotta satulapsiakin vähäsen nauratteli. ”— He luulivat, että vihdoinkin aikuisista olisi tullut yhtä iloisia kuin he olivat suljettujen oviensa takana.—” Vaan, valitettavasti, ei… Tässä nyt katkaisen mieluusti vanhempien reaktioita turhaa selittelevän lauseparin, kertoohan viereisen sivun lähikuva aikuiskolmikosta räväköine puhekuplineen, repliikkeineen tilanteen todemmin:24 B

Olkoonkin, että vanhemmat ovat näin tuimia, toki silkkaa ymmärtämättömyyttään tai hoksaamattomuuttaan (= mielikuvituksen puutteessaan), lapsia ei moinen vastaanotto onneksi säikäytä, eikä kenenkään ilme kerro pahasta mielestä.

”PLINGGG!” Kuten juuri näinä huhtikuun arkina, tarussakin saa täydenkuun aika:

”— ja Mimosan viimeinen ilta talossa. Kaikki menevät kiltisti sänkyyn. Talo hiljenee ja pimenee. Ei pilkkopimeäksi, sillä —” näytin kuvassa kumottavaa kuuta, jonka sai nopsa Kaapo ”kuuksi” toistaa. ”— paistaa ikkunoista. Ei myöskään hiirenhiljaiseksi, sillä —” Niukasti narisin, käsiläpsytin tassuttelin, hihittelin, sihistelin tekstin oudoiksi ääniksi. ”Mitähän ääniä ne ovat, mistä tulevat..?” pohdin satulapsia katsastaen.

Kuullaan, että Hannu näkee unta maailman parhaasta pataruoasta, jota laittaa. Vaan Hannupa herääkin lauluun: ”Kokki kulta, kokki kulta,/ herää jo, herää jo./ Patojasi möyhi, patojasi möyhi/ kauhallas, kauhallas!” Tuttua Jaakko-kullan säveltä + ripaus lauluhalua tässä vain tarvitaan 😉

28 BJa mikä yllätys Hannua odottaakaan, kun hän tassuttelee puoliunessa, vasta kädestään löytämänsä kauhan johdattelemana keittiöön. Kodikkaan kyökin valosta satupojat tunnistivat ”kananmunia”, ”maitoa”… tai ”kermaa” ynnä muuta leipomistarviketta.

Seuraavan sivun kohtauksessa keskitytään ”eteisessä pää pöytää vasten” torkkuvaan Hessuun. Moisella tavalla siis riipotin päätäni, nukkua koristelin ja unimutistelin. Voipa napsauttaa sormia tai kilauttaa triangeliakin: ”— Yhtäkkiä syttyy valo. Hessu räpyttelee unisena silmiään ja näkee kasan siemeniä nenänsä alla. Ja hämmästyneenä hän näkee —”, osoitin ”kukkaruukkua”, jonka niin ikään Nico kuin Kaapokin samassa tunnistivat. Pienten, pöydällä helmeilevien palleroidenkin olemusta olisi toki voinut satulaisilta kysäistä, mutten katkaissutkaan kerrontaa, vaan osoitin nappuloita ja nappasin niistä yhden sormiini, kun ”— Hessu ottaa yhden siemenen ja pistää sen varovasti lähimpään ruukkuun. Silmänräpäyksessä ruukuista versoo kauniita vihreitä lehtiä.—” Toisella luennalla onnistuin pimpauttamaan triangelia juuri passelisti kolme, neljä säiettä, kukkalehtien puhkeamiseksi ;O ”— Hessun viikset vipottavat innostuksesta eikä hän edes huomaa, että hänellä on uusi olkihattu päässään (lapsen tunnitettavaksi vuorostaan).”31 B

Eikähän kaikista hahmoistaan tasavertaisella kauhalla ammentava taru unohda äiti Helgaakaan, jolla on vaikeutta saada unta täydenkuun aikaan. ”— Hän ei huomaa, että ovi avautuu hiljaa, mutta hän kuulee sävelen.” Se sävel soi jo aiemminkin, nyt hitaammin, loppulurittelevaisesti. ”Vihdoinkin olen nukahtanut, Helga ajattelee ja antautuu sävelen vietäväksi. Hän liitelee ulos huoneesta ja tanssii portaita alas.—” Nuuhkin ilmaa, osoitin kuvaa ja utelin, mitkä tuoksu vatkaan.. ”Kukkaset..!” kuiskasi Nico. Nyökkäsin: ”— niin voimakkaasti, että hänen on avattava silmänsä.—”

”--- Siinä hän seisoo portailla, kuin sadun prinsessa linnan puutarhassa. Helga näkee toisia prinsessoja ja prinssejä kukkien ja lehtien keskellä. He taputtavat käsiään hänen tanssilleen.”

”— Siinä hän seisoo portailla, kuin sadun prinsessa linnan puutarhassa. Helga näkee toisia prinsessoja ja prinssejä kukkien ja lehtien keskellä. He taputtavat käsiään hänen tanssilleen.”

Niinpä taputtelin minäkin − satulasten yhtymistä toivoen..

”Helga näyttää niin iloiselta ja onnelliselta, että kaikki alkavat tanssia, jopa putarhurikin.” Nyt jos koskaan Le ”petit” tourbillon * luritteli vilkkaasti, voimakkaasti nokkahuilun kautta. Kokeeksi annoin triangelin Kaarlelle soitettavaksi, jotta poika sitä kilautteli..! (Vaan eipähän sen sävelaste tismannutkaan tähän kappaleeseen ihan nappiin );

Laaja-aukeamakuvan kylläisyydestä satupojat tunnistivat lasten soittimiksi ”trumpetin”, joka saattaa olla ihan tavis ”torvikin”, sekä ”huuliharpun”, jollainen löytyi Kaapolta siskoineen ja jota Nicokin on soitellut. Kukkien lajia emme varmaan voineet selvittää − mutta Kaapo veikkasi hyvin kullankeltaista suurikukintoista ”auringonkukaksi”, ”palmu”-puun tunnisti Kaarle ja, veikkasinpa, että etualan vaaleat nuppikukinnot kuuluivat ”koiranputkelle”, satupoikain tutulle − joka usein Kaarle muistuttamaksi ”talventörröttäjäksi” jää 😉 Moisten vieressä nostivat oranssinkulleita kruunujaan ehkäpä ”keisarinliljat” :O (Ja nurkemmasta voi vielä köynnös- eli kärhökukkaa ja kultapiiskunmoista löytää..!)34 B

Kämmenlyönnillä lattiaan tahi pöytään voi nasevasti seuraavan kohtauksen aloittaa, kun ”— ovet paukahtavat auki, ja Hannu astuu sisään kantaen maailman hienointa kakkua.—” Ollin fanfaariksi luritin huilusta vastaavan ”tyt-ty-dy-tyt-tyt-ty-hy-hy-hy-hyy”! ja sen seuraksi koetintaputtaa käsiäni kaikkien hahmojen edestä (melkein ;). ”— Hannu katsoo hämmästyneenä ympärilleen ja sanoo: − Tulin juuri ajatelleeksi, että olisi oikea aika järjestää juhlat, kun olen leiponut näin hienon kakun. Miten te arvasittekin?” Niinpä!

Tässä kohtaa muiden muassa voi tahtoessaan paussata funtsimaan, mikä tätä joukkoa johtaa… tekevätkö lapset ja aikuiset ihan oikeasti kaiken − vai avittaako jokin metka taika heitä.

35Vaan missä on kuukauden vinkeä vieras, Mimosa, sitä ihmettelee tarun Mantakin ääneen kuiskaten. ”Olli osoittaa kattoa − ja siellä Mimosa keikkuu lampussa. —” Pling, pling ja pling, saivat kukkaset sadella hänen huomastaan tanssivan perheen ylle.

Pitkähköksi mutta varmaan tälle satuperhekokoonpanolle ansaitusti venyvän loppuhuipennuksen keskeyttää salaman leimahdus, jota en arvannut millään ”keplokonstilla” elävöittää. Sen perään suhautin ykskantaan kädellä päidemme yltä: ”—ja SVISHH… noita lentää ikkunasta sisään. Siinä samassa hän on jo kattolampun luona, ja seuraavassa silmänräpäyksessä lapset näkevät Mimosan ja noidan vilkuttavan ikkunalta.—” Näin on kuunkierto lastenkodissa vierähtänyt − liki huomaamatta kaikkine metkutteluineen, paljastuksineen ;O

”Lapset vilkuttavat, kunnes he eivät enää näe Mimosaa ja hänen äitiään.”

”Lapset vilkuttavat, kunnes he eivät enää näe Mimosaa ja hänen äitiään.”

Sillä aikaa aikuiset ovat vain tohkeissaan hienosta kakusta pussata muiskaten, rintaa rohistellen, tyytyväistä turvaa uhkuen. Silloin ”Manta menee aikuisten luo ja sanoo: − Mimosa lähti kotiin äitinsä kanssa./ − Omituista, että Mimosan äiti ei tullut tervehtimään, Helga sanoo./ − Minä luulin, että Mimosa nukkuu korissaan, Hessu mumisee.—/ − Sääli, että Mimosa ei ehtinyt maistaa kakkuani, Hannu sanoo.—” Voih-oih − huokaus, hihitys aikuisten parahultaista sokeutta..!

Niinpä lapset alkavatkin laulaa ihan meille kaikille tutulla, onnekkaalla sävelellä jatkoa aiempaan ”etiäis-säkeistöön”: ”Kokki kulta, Kokki kulta,/ herää jo, herää jo!/ Kakkujasi leivo, kakkujasi leivo,/ milloin vain, milloin vain./ Veli Hessu, veli Hessu,/ herää jo, herää jo!/ Kukkiasi hoida, kukkiasi hoida/ kastellen, kastellen./ Helga sisko, Helga sisko/ herää jo, herää jo!/ Tanssejasi tanssi, tanssejasi tanssi!/ Yks, kaks, kol, yks, kaks, kol.” Viimeistä kertosäettä merkkasin kolmen sormen kera ja Hannun ”oikean kakkulapion” puutteessa heiluttelin vain etusormea ”tahtipuikkona”.42 B

Kylliksemme saimme, satupojatkin tyytyväisiä..?! Vaan koskapa tähän satuun kuuluu eräänlainen ”post scriptum” eli ”jälkikirjoitus” tahi loppuviesti, se vielä katsastettiin takakannen aukeamalta. Käypäs Sinäkin se kurkkaamassa, kun Mimosan alkuperäissatukirjan käsiisi kaivat :O

Olipa mukavaa, että varsin pitkänkestoisen ja moniaukeamaisen ja vivahteikkaan tarun ote piti ihan loppuun asti satulaiset muassaan! Saattaja-äideillekin tämä kirja on lapsuudesta tuttu, onhan se ihka ensimmäinen kertoja-kuvittajavelho Camilla Mickwiczin kolmen Mimosa-kirjan sarjassa (Amer –yhtymä Oy, Weilin + Göös, 1983). Jos tykkäsit, tutustu (uudelleen) myös sitä seuranneisiin kahteen kuva-kertomukseen :O44

Isommat Nekalan satupojat olivat jo ennen sadun alkua katselleet kivoja kirjasia ja saivat niiden kimppuun lopuksi kunnolla käydä. Niiden kuvista (ainakin syrämensulattavanihkusta nallekoiranpennusta 😉 juteltiin ja lisää elämistä, joita ei kummankaan pojan perheeseen juuri nyt kuulu, mutta joita tuntevat ennestään tai joita ovat mitä ihmeempiä, kummempia ystävillään ja eläinkaupoissa kohdanneet.

Peltsulla kerrattiin taannoisten satuntien mieluisimpia puuhia: piilosleikkiä ja muovailua. Nico kunnostautui nopsaakin nopsempana laskijana (tosin hieman improvisoivanakin 😉 ja etsijänä − niin, että sadunkertojan oli livahdettava pakosalle käytävään, kun ei neljännellä kerralla enää ennättänyt ”tunkeutua” mihinkään kirjaston seinien timmimpään piilopaikkaan. Sekä satusisko Nelli että veljensä muovasivat mitä merkillisimmät ”pääsiäiskökköset”. Liekö niissä karamellia, kultaa, timanttia taikana..?

Aurinkoisen armaista, 36

kippuravarpaista

pääsiäisaskellusta −

suloa Sulle,

metkua Mulle 🙂

Advertisements

One comment on “Vinkeä pääsiäisvieras ti 15. & to 17.4.14

  1. Pikku Pia
    18/04/2014

    *) Tämän ihastuttavan sävelmän bongasin lempibiisieni joukkoon reipas vuosi sitten Kansallisen Audiovisuaalisen arkiston syysnäytössarjan klassikko-kulttileffa Jules & Jimin naispääosan (näyttelijätär Jeanne Moreau) huulilta. Sanoja en muista, tuskin ohuehkolla ranskankielen taidollani poiminkaan, mutta nokkahuiluni asteikolle se sopi alkuperäisine nuotteineen melkein kokonaan 😉

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 18/04/2014 by in huhtikuu 2014.
%d bloggers like this: