sadunsuikkaajan

c/o ikuisten satulapsien

MAIJA POPPASEN SATUPÄIVÄKEIKKA 18. lokakuuta 2014

ei olisi voinut alkaa sulosäihkyväisemmällä säällä kuin juuri tänään: pakkasasteita kaksi ja kimaltelevainen, huurteen hehkuvainen, syysaurinkoisen kultaama maailma toivotti kertojan ja saattajapaimenen matkaan. Eilisellä saturetkellä salakavalasti tyhjennyt etupyörän kumikin tuli kuntoon − simsalabim − yön aikana, kun sen iltapäivällä jätimme naapurinnaapurinnaapurin fillarinikkarille katsastukseen ihmetoiveen kera :O

Juuri oikeaan aikaan löysimme perille Messukylän tyylikkääseen tienookirjastoon, jonka edustan piskuisen koristeomenapuu-rivin viimeisimmän juurelta löytyi paimenelle oiva vahtipaikka auringon puolelta.

18 bPäivän satuteksti, P. L. Traversin Maija Poppasen viimeisin suomennosversio (Jaana Kapari-Jatta, WSOY 2010) sai omaperäisen esittäytymissijan niin kutsutun kokoushuoneen puolelta, jonne olikin jo tuotu hauskoja pikku tuoleja (näyttivät olevan kotoisin lähinnä Pyöreän pöydän Ritareiden ajalta tahi Harry Potterin maailmasta) ja pöydällä odotti Maija Poppasen vanhempi painos: Marikki Makkosen suomennos samaisesta kirjasta (enpä ollut moisesta tiennytkään :O). Kuvitus näytti oitis tutulta, muttei ollutkaan kotoisan Hannu Tainan, vaan brittiläisen Mary Shepardin käsialaa − kuten sisäsivujenkin perinteisen yksityiskohtainen mustavalko-piirroskuvitus. Lienee originaali? Kirjailija Traversin alkuperäisteos Mary Poppins on sisälehden mukaan vuodelta 1936.

Myös musikaalilaulujen kirja sekä Disneyn englanninkielinen cd odottivat kuulijoita, teeman tutkijoita. Kun levitin vierelle omat tarvikkeeni, cd:t suomalaissävelin (mm Joensuun tyttökuoron & kaupunginorkesterin Pidä lakistas kii -musikaali- ja elokuvasävelmiä) ja kiiltokuvakirja-aarteeni, taikatriangelin, irlantilaisen ruutulippalakin, kukin & sulin koristellun olkihattusen mm, saatoin vain verrytellä kroppaa, ääntä, viritelllä cd:lle teemasävelen valmiiksi…

Kello yhdeksitoista saapuivat kuin saapuivatkin paikalle erikseen vinkkaamani ystävätär viisivuotiaan Saskia-tyttärensä kera; kohta toinen, iloinen satutyttö, jonka sadunkertoja arvasi juuri ja tasan kymmenvuotiaaksi. Viittä yli enempää emme malttaneet viivytellä, vaan aloitimme huimannopsan Disneyn suosikkien SUPEROPTIHUPILYSTIVEIKKOLOISTOKAISEN sävelkululla ;O

2 bPääsin aloittamaan pariinkin kertaan esikertomani ”satuläksyn” sopivassa tahdissa, oivassa lauantaikirjaston rauhassa. Kertasin kuulijoille kompaktisti ensimmäisen luvun tilanteen: Kirsikkakuja seitsemässätoista asuvan herra ja rouva Lippaan talossa kaivattiin uutta lastenhoitajaa, kun entinen lastenhoitaja Täti Nanna oli lähtenyt, noin vaan, ja jättänyt touhukkaan pariskunta Lippaan (t. Lipaksen) pulaan. Heillähän oli kaikkiaan neljä lasta: Anja, Veikko ja kaksoset Inkeri ja Antero. Määrää havainnoin sormin laskien tuttuun tapaan. Ja jollei rouvan aamulehteen laittama ilmoitus toiminutkaan, toi puhurin lailla puuskiva itätuuli paikalle uuden lapsenhoitajakokelaan − Maija Poppasen. Miten jännittävää − ja miten jännittävän veikeältä hän Marika Maijalan kuvituksessa näyttääkään ;O

Vaan toinen luku, ”Vapaapäivä” oli se, joka sopi satulauantaihin kuin punanenä pellen pärstään, alkaahan se näin: 3 b

Ja sen mukana pääsimme retkelle sinne, minne Maija Poppasen tärkeä ystävä Tulitikkumies hänet tuona nimenomaisena päivänä vie ;O Mutta enpä tässä päivityksessäni käykään läpi juonta mutkineen, en niiden havainnollistusta, en havaintojammekaan niin seikkaperäisesti kuin viikottaisissa satutuntipäivityksissä (sadunkertojakin tarvitsee vapaahetkensä ;-). Toivon vain, että tärkeät henkilöhahmot, Tulitikkumies Herbert Aapelin (joka poutasäällä, kuten tänään, piirtää katukäytäville liiduilla tulitikkujen myymisen sijaan) ja herra tarjoilija, tulivat eläväisesti esiin, tilanteet mahdollisimman hyvin ihmeistetyiksi, kuten ne satuluvussa toden totta tapahtuvat!

Tulitikkumies Pertun herkkueväs, ”torvisimpukka”, vaati hieman tuumausta. Voisiko moinen löytyä tästä simpukkakokoelmasta? Entä mitä muita simpukoita tai syötäviä tunnistatkaan?

Tulitikkumies Pertun herkkueväs, ”torvisimpukka”, vaati hieman tuumausta. Voisiko moinen löytyä tästä simpukkakokoelmasta? Entä mitä muita simpukoita tai syötäviä tunnistatkaan?

Toisen luvun seikkailun huipennuksen jatkeena lauloimme alussa kuunnellun biisin ihan omaan reipastahtiin, kunhan ensin tavattiin tuo pitkänkimurantti sana ”Su-per-op-ti-hu-pi-lys-ti-vek-ku-lois-to-kai-nen”. Sanamme olivat itsensä näyttelijämestari Matti Raninin käsialaa (ei Disneyn musa-cd:ltä kuultuja vaan esim. Suuresta toivelaulukirja 16:sta tapailtavissa). Kivaa, KIVAA, kun kaikki tahtoivat laulaa, sehän sopi Maijan ja Pertun eli Herbertin vinhaan mielikuvituksen ratsastusmatkaan.

Sieltäkin oli kuitenkin palattava normaaliin todellisuuteen, kuten aina kaiken hauskan jälkeen on. Jotta saa sulatella kokemusta kaikkine väreineen ja: jotta voi lähteä taas uudelleen ;O

Maijan viimeiset sanat uteliaisuudesta pakahtumispisteeseen paisuneille hoitolapsille, Anjalle & Veikolle, jotka janoavat tietää, missä hän on oikein ollut, ovatkin kiteytetysti seuraavat: ”Omassa satumaassani!”

Toisen varaamani laulutarjokkaan (Chim chim cheree’n) jätimme sittenkin väliin, sillä kuulijat tahtoivat ennemmin kirmata ulos aurinkoiseen katuliituilemaan itse! Moinen into sopi sadunsuikkaajallekin, siis ulos, luomaan omia mielipiirustuksia muittenkin kulkijain ihasteltaviksi, kuten Tulitikkumies tekee − ja kuten taiteilijat toimivat ympäri planeettaa. 5 bTässä kirjastokatugalleriamme, s’il vous plaît!

Jälkitassuun mietin ja tunnustan: ihan prikulleen aiotusti eivät juonikäänteiden rytmitykset tällä kerrontakeikalla menneet, mutta ainakin hahmojen äänet tuntuivat luontuneen harjoituskertoja aidommin. Jokainen tilannehan luo aina omanlaisensa tahdin ja sanoituksenkin: hieman oiotun, paikoin muunnetun, paikoin tismalleen kuten tekstissä sanotaan, korostaen tai jarruttaen tai kiihdyttäen tahtia.

Ja nyt, NYT on Sinun vuorosi lukea Maija Poppasta, alusta tai keskeltä tai lopusta takaisinpäin. Kakkihan on sadussa mahdollista ja mainiota, kun sen asenteen ottaa ;O

Antoisia seikkailuja siis Sulle!

Advertisements

One comment on “MAIJA POPPASEN SATUPÄIVÄKEIKKA 18. lokakuuta 2014

  1. Pikku Pia
    21/10/2014

    Attention, please: Kirjastonhoitaja Camilan kanssa innostuimme vielä juttelemaan satutuntien etiikkaa ❤ kahvimukillisten ja satuleivosten kera ❤ Mitä kaikkea Disney-yhtiö mahtaa itselleen vohkia tekijänoikeuspolitiikan puolella, miten tyrmistyttävän nopeatempoisia ja rämäpäisiä nykylasten elokuvat ovat − miten tärkeinä sadunkerrontatuokiot pysyvätkään niin pienille kuin isommillekin!
    Kunpa pystyisin kantamaan sellaisen… maltillisemman, yksinkertaisemman korren tarinankerrontakekoon. Sellaisen, johon sisältyisi vielä enemmän: hiljaisuutta, salaisuuksia, yllätyksiä − kiitollisuutta & anteeksi pyynnön ja saamisen lahjoja ;O

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 21/10/2014 by in rientola 2012 alkaen.
%d bloggers like this: